Pohjois-Korean ja Venäjän lähentyneet välit ärsyttävät Kiinaa, joka on Pohjois-Korean tärkein tukija, kirjoittavat eteläkorealaiset Kiinaan erikoistuneet professorit Lee Hee-ok ja Sungmin Cho amerikkalaisessa Foreign Affairs -lehdessä.
Kiinassa mietitään, kasvaako Venäjän vaikutusvalta erakoituneeseen diktatuuriin Kiinan kustannuksella. Huolenaiheena on myös se, saako Venäjän ja Pohjois-Korean välien tiivistyminen Yhdysvallat ja sen kumppanit Euroopassa ja Aasiassa vahvistamaan omaa sotilaallista yhteistyötään.
Tutkijoiden mukaan kuluneen vuoden aikana Peking on reagoinut Pjongjangin ja Moskovan suhteisiin seurustelemalla Pohjois-Korean vihollisten kanssa. Toukokuussa Kiina esimerkiksi piti kolmenkeskisen kokouksen Etelä-Korean ja Japanin kanssa viiden vuoden tauon jälkeen. Samana päivänä, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili Pjongjangissa, kiinalais- ja eteläkorealaisviranomaiset kävivät turvallisuusvuoropuhelua Soulissa, ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen.
Näennäinen kitka Kiinan ja Pohjois-Korean välillä on saanut jotkut länsimaiset turvallisuusanalyytikot väittämään, että Yhdysvaltojen liittolaisineen kannattaisi ajaa kiilaa Kiinan ja Pohjois-Korean välille.
Tällainen yritys olisi Leen ja Sungminin mukaan kuitenkin turha. Pohjois-Korea on ylivoimaisen riippuvainen Kiinasta ja lähes sen kaikki kauppa tapahtuu Kiinan kanssa. Ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta maiden välit eivät myöskään ole koskaan olleet lähellä murtumista viimeisten 75 vuoden aikana.
Siksi Pohjois-Korean ja Kiinan toisistaan erottamisen sijaan Yhdysvaltojen kannattaisi toimia yhteistyössä Kiinan hallinnon kanssa, jotta Pohjois-Korean epävakaata käyttäytymistä voitaisiin suitsia.
– Loppujen lopuksi sekä Yhdysvallat että Kiina haluavat rauhan säilyvän Korean niemimaalla. Yhteistyö Pohjois-Korean pitämiseksi aisoissa on paras tapa saavuttaa tämä, tutkijat kirjoittavat.
Kiinan ja Pohjois-Korean suhteissa on nähty useita karikoita vuosien varrella. Muun muassa vuonna 1992 Kiina solmi diplomaattisuhteet Etelä-Koreaan vastoin Pohjois-Korean toiveita. Vuonna 2006 Kiina liittyi pakoterintamaan Pjongjangin ohjus- ja ydinaseohjelmia vastaan.
Pohjois-Korea puolestaan on monesti toiminut omin päin kysymättä Kiinalta asioissa, jotka voivat vaikuttaa sen turvallisuuteen. Yleensä pidättyväinen Peking kutsui virallisessa lausunnossaan Pjongjangin ensimmäistä ydinkoetta ”röyhkeäksi” vuonna 2006. Lisäksi Kiina on todennut, että Pohjois-Korean ydinkokeet rikkovat maiden keskinäistä sopimusta konsultoida toisiaan merkittävissä kansainvälisissä kysymyksissä.
Viimeisen vuoden aikana maiden suhteet ovat ajautuneet jälleen kuoppaiselle tielle. Sen lisäksi, että Pohjois-Korea on lainannut joukkojaan Venäjälle, se on ilmaissut turhautumistaan Kiinan diplomaattiseen ja taloudelliseen tukeen, joita se ei pidä riittävinä.
Viitteet ovat symbolisia ja retorisia. Viime vuonna Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un antoi enemmän huomiota Venäjän puolustusministerille kuin Kiinan lähettiläälle Korean sodan aselevon 70-vuotispäivänä. Viime heinäkuussa Pohjois-Korea alkoi käyttää valtiollisissa tv-lähetyksissään venäläistä satellliittia kiinalaisen sijaan. Maiden välisten diplomaattisuhteiden 75-vuotispäivänä Kim jätti kirjeessään Pekingille väliin perinteiset mairittelut.
Kiina taas ilmaisee omaa turhautumistaan Pohjois-Korean Venäjä-liehittelyyn sekä maan sotilaallisiin provokaatioihin, kuten asetesteihin, kauppapolitiikalla.
Viimeisen vuoden aikana Peking on tukahduttanut pohjoiskorealaisten harjoittamaa salakuljetusta, rajoittanut Pohjois-Korean merenelävien myyntiä Kiinassa sekä vaikeuttanut kiinalaisten laitonta kalastusta Pohjois-Korean vesillä, mistä Pjongjang on saanut vastineeksi kalastajilta lahjuksia.
The Korea Times -lehden mukaan viime heinäkuussa Kiina myös vaati Pohjois-Koreaa kotiuttamaan vierastyöläisiään, joita Kiinassa on kymmeniä tuhansia. Tällä liikkeellä Pohjois-Korea menettäisi yhä enemmän ulkomaista valuuttaa, jota se kipeästi tarvitsee.
Kiinan ”rankaisu” osuu Pohjois-Koreaan rajusti siksi, että maan talous on jo raunioina kansainvälisten pakotteiden, koronapandemian sekä huonon taloudenpidon takia. Maan vienti romahti 94 prosenttia vuosien 2016 ja 2022 välillä ja tuonti putosi samaan aikaan 61 prosenttia. Pohjois-Korea tarvitsisi kaiken mahdollisen avun, mutta Kiina on sen sijaan kiristänyt pakotteita. Epävarmuus on saanut Pohjois-Korean kääntymään Venäjän puoleen.
Toimillaan Kiina pyrkii myös pääsemään Yhdysvaltojen ja Euroopan suosioon, tutkijat arvioivat. Presidentti Xi Jingping haluaa vakauttaa suhdetta USA:an, jotta Kiina saisi edlelleen investointeja lännestä ja pystyisi pitämään yllä vahvoja kauppasiteitä.
– Tässä kontekstissa Pohjois-Korean taistelu Etelä-Koreaa ja Japania vastaan ja sen sotilaallinen tuki Venäjälle ovat muodostuneet Kiinan länsisuhteille rasitteeksi, sillä Yhdysvallat ja Eurooppa näkevät Kiinan Pohjois-Korean suojelijana ja täten osavastuullisena Pjongjangin toimiin, Lee ja Sungmin kirjoittavat.
Minkäänlainen pysyvä railo ei kuitenkaan ole todennäköinen. Pohjois-Korean kaikki elämän edellytykset tulevat Kiinasta, eikä Pekingin valtaa horjuta se, että Pohjois-Korea on sopinut Venäjän kanssa kaupankäynnin lisäämisestä.
Pohjois-Korea ja Kiina myös paikkaavat nopeasti suhteitaan kun niihin tulee säröjä. Xi ei tavannut Kimiä kertaakaan vuosien 2012 ja 2017 välillä, mutta tapasi hänet viisi kertaa 2018-2019, kun Kimin ja Yhdysvaltojen silloisen presidentin Donald Trumpin huippukokouksesta kerrottiin (mille ei oltu hankittu hyväksyntää Pekingistä). Kiina on halunnut estää pimentoonsa jäämisen pitämällä tiiviitä keskusteluyhteyksiä Pjongjangiin.
Kiina varoo myös laittamasta liikaa painetta Pohjois-Koreaan, jota talouskriisi jo kalvaa. Jopa Kiinan johdossa on epätietoisuutta siitä, mitä Kim tekisi, jos kokisi itsensä nurkkaan ajetuksi ja pelkäisi hallinnon hajoamista. Pahimmassa tapauksessa Pjongjang voisi tarkoituksellisesti rakentaa ulkoisen kriisin hyökkäämällä Etelä-Koreaan, jolloin Kiinan pitäisi sekaantua tilanteeseen Pohjois-Korean puolella olevana.
– Siksi Pekingin on arvioitava riskit tarkasti, tutkijat toteavat.
Kun Yhdysvallat ja Kiina kamppailevat strategisesti, Pohjois-Korean arvo Kiinalle on laajempi kuin toimia puskurina kiinalaisten ja yhdysvaltalaisten joukkojen välillä. Peking näkee, että jos se ajautuisi konfliktiin Yhdysvaltojen kanssa Taiwanista, läheiset siteet Pohjois-Korean kanssa auttaisivat USA:n joukkojen sitomisessa, kun Pjongjang voisi pitää auki mahdollisuutta toisesta sodasta alueella.
Leen ja Sungminin mukaan ei ole kuitenkaan selvää, koordinoisiko Peking Pohjois-Korean kanssa ennen kuin hyökkäisi Taiwaniin. Tai haluaisiko Kiina edes tällaista koordinointia, mikäli se johtaisi konfliktin leviämiseen Taiwaninsalmesta Korean niemimaalle.
Kiinalaiset strategistit eivät hyväksyisi pyrkimyksiä hyötyä maiden välisestä jännitteestä ja ovat myös syyttäneet eteläkorealaista mediaa valehtelusta aiheen ympärillä.
– Mikä tahansa yritys Yhdysvalloilta hyödyntää jännitteitä Pohjois-Korean ja Kiinan välillä voi kostautua ja päin vastoin vahvistaa niiden autokraattista liittoa. Mitä enemmän Kiina uskoo, että USA yrittää heikentää Kiinan painoarvoa, sitä arvokkaampi Pohjois-Koreasta tulee Kiinalle – ja tämän varaan saatetaan laskea myös Pjongjangissa, Lee ja Sungmin arvioivat.
– Siksi Yhdysvaltojen liittolaisineen tulisi ennemmin keskittyä yhteisiin intresseihin Kiinan kanssa, kuten sodan välttämiseen Korean niemimaalla. Kiinalta on epärealistista odottaa kovia toimia Pohjois-Korean suhteen, vaikkapa öljytoimitusten katkaisua, sen sijaan Washingtonin kannattaisi hyödyntää Kiinan valtaa Pohjois-Koreasta siten, että Kiina viestisi kumppanilleen selkeästi kaksi punaista linjaa. Sen, että Pohjois-Korean tulee olla hyökkäämättä Etelä-Korean ihmisten ja omaisuuden kimppuun, jotta vastatoimista ei ajauduta suoraan sotaan. Toiseksi, Pohjois-Korean pitää pidättäytyä seitsemännen ydinkokeen tekemisestä, jonka tarkoituksena todennäköisesti olisi kehittää pienempi ja helpommin käytettävä ydinase. Testi olisi merkki Kiinan heikkenevästä vaikutusvallasta Pohjois-Korean suhteen ja voisi kannustaa Etelä-Koreaa hankkimaan omia ydinaseita, vaikka virallinen kanta niihin onkin kielteinen.
Tutkijoiden mukaan Yhdysvaltojen kannattaa Kiina-yhteistyössään pitää pyyntönsä realistisena, täsmällisinä ja suunnattuina jaettujen intressien saavuttamiseen.
– Kohdennettu lähestymistapa tuottaa todennäköisesti parempia tuloksia, tutkijat toteavat.
