Venäjän parlamenttivaalit tulevat olemaan vilpilliset, mutta kertovat silti, mitä mieltä venäläiset ovat Ukrainan sodasta ja presidentti Vladimir Putinista, arvioi arvostettu Venäjä-tuntija, professori Mark Galeotti The Timesissa julkaistussa kolumnissaan.
Ensi viikonloppuna järjestettävissä vaaleissa valitaan kansanedustajat 450-paikkaiseen duumaan. Lopputulos on siltä osin jo selvä, että Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolue tulee voittamaan reilusti yli puolet paikoista.
Nimellisesti Putinia on vastassa nostalgisiin eläkeläisiin vetoava kommunistipuolue, hieman maltillisempi Oikeudenmukainen Venäjä -puolue sekä hämäävästi nimetty kiihkokansallismielinen liberaalidemokraattinen puolue. Lisäksi kisassa on mukana nuoriin vetoava yrittäjähenkinen Uudet ihmiset -puolue.
Puolueet ovat oppositiopuolueita vain nimellisesti. Yksikään niistä ei suoraan arvostele Putinia ja ne kaikki tukevat käskettäessä Kremliä. Kampanjan aikana kommunistipuolueen puheenjohtaja Gennadi Zjuganov lupasikin, että hän tekee kaikkensa tukeakseen Putinia ja hänen politiikkaansa.
Vaalien Kremlille mieluisa tulos on varmistettu myös estämällä Kremlille epämieluisia puolueita asettamasta ehdokkaita ja rajoittamalla niiden pääsyä mediaan.
Sotaa vastustavat toimijat olivat ennen vaaleja kerääntyneen liberaalin Jabloko-puolueen ympärille, jonka kannatus oli gallupeissa noussut kymmeneen prosenttiin. Kreml kuitenkin evästi puolueelta vaaleihin osallistumisen epämääräisiin lakiteknisiin syihin vedoten.
Galeotti kuitenkin arvioi, että kaikesta vaalivilpistä huolimatta vaalien tulokset eivät ole merkityksettömiä. Toisin kuin vaikkapa Pohjois-Koreassa, johtaja ei saa automaattisesti 100 prosenttia äänistä.
– Tämä ei ole venäläisten tapa tehdä vaalivilppiä, Galeotti selittää.
– Sen sijaan vaalien on tarkoitus toimia oikeuttavana rituaalina, joka vahvistaa hallinnon uskottavuutta. Vaaliprosessia hallitsevat politologit tietävät hyvin, että mitä räikeämmän vilpilliset vaalit ovat, sitä heikommin ne toimivat tässä tarkoituksessa, ja siitä suurempi vastarinnan riski on.
Kremlin asiantuntijoiden onkin löydettävä tasapaino: tuloksen on osoitettava, että kansa on selvästi Putinin tukena, mutta se ei saa myöskään poiketa liikaa todellisista mielialoista.
Vaalivilpistä huolimatta vaalitarkkailun ja matemaattisen laskelmien avulla on mahdollista selvittää, missä määrin vilppiä harrastetaan. Esimerkiksi vuoden 2024 presidentinvaaleissa vilpillisten vaalilippujen määrä nousi 10 miljoonasta 22 miljoonaan. Yhteensä vaaleissa annettiin 77 miljoonaa ääntä.
– Tämä erotus [vilpillisten vaalilippujen ja kokonaisäänimäärän välillä] kertoo meille jotain tyytymättömyydestä, jota venäläiset tuntevat, Galeotti sanoo.
Lisäksi tulokset kertovat siitä, mille alueille tyytymättömyys painottuu. Aikaisemmin Kremlin vastustajat ovat painottuneet Moskovaan ja Pietariin, kun taas maaseutu ja pikkukaupugit ovat tukeneet Putinia.
Tällä kertaa jälkimmäinen on kuitenkin joutunut kärsimään Ukrainan sodasta eniten, kun miehiä on värvätty pikkukylistä rintamalle kuolemaan.
– Näemmekö tämän mallin kääntyvän ympäri siten, että Putinin ydinkannatusalueeksi muodostuu [sodalta] suojatut suurkaupungit? Vai toteutuuko Kremlin kannalta huolestuttava tilanne, jossa se menettää maakunnat lisäämättä kannatustaan ydinalueilla? Galeotti pohtii.
Historiallisesti Putinin kannatus on ollut suurempaa kuin Yhtenäisen Venäjän. Putin onkin viime aikoina matkannut ympäri Venäjää heikosti peitellyllä vaalikampanjakierroksella. Galeotti uskoo, että tämä voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan, mikä taas pakottaisi Kremlin turvautumaan yhä rajumpaan vaalivilppiin.
Paikallishallinnossa työskenteleville vaalit taas tarjoavat mahdollisuuden. Jos presidentinhallinnon osoittamat kiintiöt täytetään, voi se avata urakehitysmahdollisuuksia alemman tason byrokraateille.
Kreml on asettanut ehdolle lähes 200 Ukrainan sodan veteraania, joista se haluaisi duumaan ainakin sata. Galeotti uskoo, että vaalitulos tulee kertomaan, luottavatko venäläiset enemmän Moskovan pormestari Sergei Sobjaninin kaltaisiin pragmaattisiin teknokraatteihin vai sotakiihkoisiin veteraaneihin.
Vaikka viralliset tulokset eivät tulekaan sitä kertomaan, vaalit toimivat epävirallisena kansanäänestyksenä sodasta. Myös Putin tulee näkemään todelliset tulokset.
Vaalien jälkeen Putin saattaakin valita, pyrkiikö hän miellyttämään kansalaisia ja teknokraatteja pyrkimällä rauhaan, vai asettuuko hän sotahaukkojen puolelle siirtymällä sotatalouteen ja määräämällä liikekannallepanon.
– Ellei Putin saa yllättävän positiivisia tulosta vaaleissa, häneen kohdistunee yhä enemmän painetta löytää keino päättää sota ennemmin tai myöhemmin, Galeotti päättää.