Venäjä on vuodesta 2007 lähtien aktivoitunut sotilaallisesti arktisella alueella ja avannut uudelleen lukuisia pohjoisia tukikohtia. Vaikka toimien julkilausuttuna tavoitteena on vain oman alueen puolustaminen, on ranskalaisen geopolitiikan asiantuntijan, professori Jean-Sylvestre Mongrenier’n mukaan mahdotonta sivuuttaa Venäjän talousvyöhykkeen ulkopuolelle kohdistuvia, Pohjanmerelle ja Itämerellekin heijastuvia Kremlin vaatimuksia ja voimistunutta vastakkainasettelua Naton pohjoisten jäsenmaiden kanssa.
Vaikka Venäjä on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan järjestelmällisesti lähes 20 vuoden ajan, lännen vastatoimet ovat olleet hänen mukaansa toistaiseksi vaatimattomia. Voimasuhteiden epätasapainoa korostaa osaltaan se, että myös Kiina on ilmoittanut aikovansa lisätä läsnäoloaan suojellakseen etujaan ja strategisia investointejaan, mikä on jo näkynyt esimerkiksi Venäjän ja Kiinan yhteisten laivastoharjoitusten muodossa.
Presidentti Donald Trumpin viimeaikaisten Grönlanti-avausten tosiasiallisena tavoitteena ei Ranskan geopoliittisessa instituutissa työskentelevän Mongrenier’n Desk Russie -verkkojulkaisussa esittämän tulkinnan mukaan suinkaan ole saaren liittäminen Yhdysvaltoihin, vaan sen varmistaminen, että Kiinan aktiivisesti kosiskelema, sijainniltaan geostrategisesti tärkeä autonominen alue ja sen merkittävät luonnonvarat eivät ajautuisi Pekingin hallintaan.
Hän muistuttaa USA:n joutuneen jo muutama vuosi sitten puuttumaan peliin, jotta tiettyjen Grönlannin satamien ja lentokenttien päätyminen kiinalaisyhtiöiden käsiin voitiin Tanskan viranomaisten toimesta estää.
Arktisella alueella, kuten myös Pohjanmerellä ja Itämeren alueella, on hänen mukaansa tässä tilanteessa tärkeää tehostaa Naton pohjoisten jäsenmaiden yhteistyötä ja tarkistaa keskinäistä taakanjakoa siten, että Yhdysvallat voi kohdentaa nykyistä enemmän sotilaallista voimaa Intian valtameren ja Tyynenmeren alueelle.
– Naton etuna on, että sen jäseninä on useita arktisen alueen maita, joiden asevoimilla on erityisiä taktisia ja operatiivisia taitoja. Yhdysvallat ja Nato voivat luottaa Kanadaan, Tanskaan ja Norjaan, ja Suomen ja Ruotsin äskettäinen liittyminen vahvistaa entisestään arktisen alueen maiden painoarvoa ja roolia, Mongrenier toteaa.
Tärkeä rooli on hänen mukaansa myös JEF-maaryhmää johtavalla Britannialla sekä Itämeren rantavaltioihin lukeutuvilla Puolalla ja Saksalla. EU:n ja Naton jäsenenä Ranskakin jakaa pohjoisten liittolaistensa turvallisuusintressit, hän muistuttaa.
