Vaatimukset uusien vaalien järjestämisestä Ukrainassa ovat voimistuneet Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen kolmannen vuosipäivän lähestyessä. Mielenkiintoista kuitenkin on, että tällaisia vaatimuksia ei kantaudu niinkään ukrainalaisten äänestäjien taholta, vaan Kremlistä ja Valkoisesta talosta, Atlantic Council -ajatushautomon Ukraine Alert -palvelua johtava Peter Dickinson toteaa artikkelissaan.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on alkanut toistella Venäjän pitkään jankuttamia vaatimuksia vaalien järjestämisestä Ukrainassa ja leimannut presidentti Volodymyr Zelenskyin diktaattoriksi. Trumpin puheenvuorot on otettu innostuneesti vastaan Moskovassa, mutta Ukrainassa ne ovat Dickinsonin mukaan jääneet jokseenkin tyystin vaille vastakaikua.
Ukrainassa oli määrä järjestää presidentin- ja parlamenttivaalit vuonna 2024, mutta niitä on jouduttu lykkäämään, koska maan perustuslaki ei mahdollista valtiollisia vaaleja sotatilan aikana. Zelenskyi on luvannut järjestää vaalit heti, kun turvallisuustilanne maassa sen sallii.
Suurin osa ukrainalaisista näyttää olevan samaa mieltä. Kaksi Zelenskyin tärkeintä poliittista kilpailijaa, entinen presidentti Petro Porošenko ja ex-pääministeri Julija Tymošenko, ovat julkisesti torjuneet ajatuksen sota-ajan vaaleista epätarkoituksenmukaisina ja laittomina. Äskettäisen mielipidekyselyn mukaan 63 prosenttia ukrainalaisista vastustaa vaalien järjestämistä ennen kuin sota Venäjän kanssa on päättynyt.
Haluttomuus vaalien järjestämiseen sodan kestäessä ei Dickinsonin mukaan johdu kansalaisten apatiasta saati heihin kohdistuvasta sorrosta.
– Ukrainalaiset ovat päinvastoin kovin ylpeitä maansa demokraattisesta maineesta, joka saavutettiin kovalla työllä demokratian puolesta toteutetuissa vallankumouksissa vuosina 2004 ja 2014. Molemmilla kerroilla miljoonat ukrainalaiset osallistuivat massaprotesteihin, joilla vastustettiin Venäjän tukemia yrityksiä horjuttaa maan kehittyvää demokratiaa ja viedä maa kohti Kremlin suosimaa autoritaarista järjestelmää, Dickinson muistuttaa.
Vladimir Putinin Ukraina-pakkomielle juontaa hänen mukaansa juurensa juuri vuoden 2004 oranssiin vallankumoukseen, joka sai alkunsa Kremlin sekaannuttua Ukrainan presidentinvaaleihin.
– Se osoittautui käännekohdaksi näiden kahden maan välisissä suhteissa. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana Ukraina on pyrkinyt kohti eurooppalaista demokraattista tulevaisuutta, kun taas Putinin Venäjä on kääntynyt yhä enemmän takaisin imperialistiseen menneisyyteen, Dickinson toteaa.
– Tämä ukrainalaissukupolvi on taistellut pitkään ja hartaasti demokraattisten oikeuksiensa puolesta, mutta myös tunnustaa, että maassa on oltava rauha, ennen kuin uskottavien vaalien järjestäminen on mahdollista. Olisi järjetöntä sivuuttaa heidän toiveensa ja pakottaa Ukraina ennenaikaisiin vaaleihin, joita Kreml osana rauhanprosessia vaatii, hän painottaa.
