Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kansallinen asiantuntija- ja tutkimuslaitos, jonka tehtävänä on tuottaa luotettavaa tietoa terveys- ja hyvinointialan kehittämiseksi. THL:ssa työskentelee yli 1 300 henkilöä, joista 20 prosentilla on tutkijankoulutus. THL:n tutkijat ovat etupäässä joko terveys-/lääketieteen edustajia tai yhteiskuntatieteilijöita.
Valtioneuvoston tuore päätös muuttaa THL:n pääjohtajan pätevyysvaatimuksia on herättanyt vilkasta keskustelua. Tähän asti virkaan on edellytetty tohtorin tutkintoa kun taas muilta valtion ylimpiin virkoihin hakevilta vaaditaan vain ylempi korkeakoulututkinto. Muutoksen tarkoituksena on siis yhtenäistää valtionhallinnon virantäyttöä.
Monet tutkijat THL:n sisällä ja sen ulkopuolella vastustavat muutosta. Heidän mielestään on tärkeää, että tutkimuslaitoksen johtajalla on tohtorin koulutus, koska se on tieteellisen pätevyyden tae. Tämän näkemyksen mukaan ylempi korkeakoulututkinto ei anna riittäviä eväitä johtaa laitosta, jonka keskeinen tehtävä on tieteellisen tiedon tuottaminen ja arviointi. Itse olen eri mieltä.
1. Tohtorinkoulutus ei takaa tieteellistä pätevyyttä
Suomessa on mahdollista ansaita tohtorinkoulutus ilman THL:n reviirin kannalta riittäviä ansioita. Laitoksessa tutkitaan monia eri aiheita, joista keskeisimmat liittyvät lääketieteellisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi infektiotautien tai diabeteksen torjuntaan. Tohtorin tutkinto sosiologiassa tai kasvatustieteessä ei tarjoa minkäänlaista pätevyytta arvioida, saati sitten johtaa, tällaisia tutkimushankkeita.
Lienee itsestään selvää, että lääketieteellinen perustutkinto on tässä suhteessa parempi ansio. Toisaalta THL:ssa tutkitaan paljon yhteiskuntatieteellisiä kysymyksiä, joihin lääketieteellinen tohtorinkoulutus ei anna riittävää asiantuntemusta. On siis mahdotonta löytää henkilö, jonka tieteellinen pätevyys kattaisi edes murto-osan THL:n tutkimuskohteista. On sen sijaan helppo löytää tohtoritason hakijoita, joiden asiantuntemus ei liity millään tavalla THL:n mandaattiin.
2. Riittävä tieteellinen pätevyys ei edellytä tohtorin tutkintoa
Jos kaikki tohtorin tutkinnot eivät ole samanarvoisia, niin sama pätee myös ylempään korkeakoulutukseen. Joillakin aloilla painotetaan tieteellisten menetelmien osaamista enemmän kuin muilla. Yleisen kirjallisuustieteen maisteriopinnoissa voidaan syventyä “sarjakuviin ja kuvakirjoihin” ja valmistua esimerkiksi opettajaksi tai “viestinnän tehtäviin” ilman erityisiä valmiuksia tutkijan virkaan. Sen sijaan taloustieteen perusopinnoissa korostuu kyky analysoida tilastoainestoja matemaattisesti vaativien menetelmien avulla. On kiistamattoman selvää, että jälkimmäiset taidot ovat THL:n toiminnan kannalta keskeisempia kuin vaikka Aku Ankkaa koskeva väitöskirja.
3. Tohtorin tutkinto ei takaa poliittista riippumattomuutta
Yksi kriitikkojen huolenaihe on, että THL:n johtajasta tulee ”poliittinen” virka. Vaatimus tohtorin tutkinnosta ei poista tätä huolenaihetta, päinvastoin. Monet akateemiset oppiaineet kärsivät ideologisesta yhdenmukaisuudesta. Itse olen sosiologi, samoin kuin THL:n ohjelmajohtaja Tuukka Tammi ja Turun yliopiston professori Jani Erola, jotka ovat julkisesti kritisoineet tohtorin tutkinnon pudottamista pätevyysvaatimuksista. Yli 30-vuoden kokemuksen perusteella voin todeta, että sosiologiasta on tullut, muiden pehmeiden yhteiskuntatieteiden tavoin, lähinnä punavihreän ideologian temmellyskenttä.
Asiaa ei ole tutkittu systemaattisesti Suomessa, mutta kansainvälisen evidenssin valossa arviolta 95 prosenttia alan professoreista kuuluu poliittiseen vasemmistoon. On siis tilastollisesti lähes varmaa, että jos THL:n johtoon valitaan sosiologi tai vastaava, niin kyseessä on punavihrean maailmankuvan kannattaja. Eduskuntaan juuri valittujen kansanedustajien joukossa on 15 tohtorintutkinnon suorittanutta. Sosiologeja heistä on kolme: vasemmistoliiton Veronika Honkasalo ja Anna Kontula, sekä vihreän liiton Maria Ohisalo.
4. Pääjohtajan tehtävä ei ole itsenäisen tutkimuksen tekeminen
Yksi argumentti tohtorin tutkinnon puolesta on, että ainoastaan tohtorin koulutus antaa valmiudet itsenäiseen tutkimustyöhön. Tämä voi pitää paikkansa, mutta itsenäinen tutkimustyö ei ole THL:n pääjohtajan tehtävä – päinvastoin. Tämän viran haltijan tulee ymmärtää tutkimusta monipuolisesti, yli tieteenrajojen. Keskeinen vaatimus on tunnistaa henkilöt, jotka ovat eri alojen parhaita asiantuntijoita ja tukea heidän työpanoksia. Ei ole lainkaan selvää, että monivuotinen ura tutkijakammiossa antaa tälle tehtävälle parhaat edellytykset.
Siis vaikka olen itse sosiologian tohtori ja tutkija, en pidä hyvänä, mikäli THL:n pääjohtajan virka rajataan tohtorinkoulutuksen suorittaneisiin. Ymmärrän, että monet tutkijat ovat asiasta eri mieltä. Heille lienee tärkeää, että laitoksen johtaja edustaa oman eturyhmän intressejä ja ymmärtää akateemista maailmankuvaa. Silloin on vähemmän tarvetta selitellä vaatimattomia tuotoksia turhanaikaisista teemoista ja perustella kyseenalaisia konferenssimatkoja ulkomaille. Ottaen huomioon kulttuuri- ja yhteiskuntatieteiden vinoumat pitäisin hyvänä, mikäli THL:n johtaja valittaisiin ainakin tämän epäuskottavan tutkimuskentän ulkopuolelta.
