Suoratoistopalvelujen aikakaudella fyysisten tallenteiden kysyntä on romahtanut. Ennen monen olohuonetta koristaneet CD-tornit on siirretty varastoon pölyttymään. Harvassa kodissa on tänä päivänä edes toimivaa CD-soitinta.
Muuton tai kevätsiivouksen yhteydessä voi tuntua houkuttelevalta ajatukselta hankkiutua kertaheitolla eroon vanhoista komeron tai varastokopin nurkassa lojuvista CD-levyistä. Ennen levyjen kierrättämiseen viemistä kannattaa kuitenkin selvittää, onko levyillä jälleenmyyntiarvoa. Vaikka CD-levyjen arvostus on nykyään alhainen, joistain levyistä maksetaan edelleen tuntuvia summia.
Tamperelaisen levykauppa Aikakoneen omistajan Mika Tammisen mukaan CD-levyjen kysyntä on edelleen ”ihan hyvällä” tasolla ja levyjä menee säännöllisesti kaupaksi. Hänen mukaansa ylivoimaisesti suurin osa CD-levyistä liikkuu 4–10 euron hintahaarukassa. Kovin arvokkaista äänitteistä ei yleensä siis ole kyse.
– Joidenkin julkaisujen kohdalla hinta voi olla vähän enemmän. Hinnan määräytyminen on hyvin tapauskohtaista, kuten vinyylienkin kohdalla, Tamminen huomauttaa Verkkouutisille.
Mitkä tekijät sitten vaikuttavat siihen, kuinka arvokas jokin tietty CD-levy voi olla? Tammisen mukaan tässä, kuten kaikessa muussakin kaupankäynnissä, pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Pelkkä levyn harvinaisuus tai pieni painos ei automaattisesti tee siitä arvokasta.
– Jos kukaan ei halua levyä ostaa, sen hinta on suurin piirtein nolla euroa. Mutta sellainen levy, jolla on kysyntää ja jonka painos on pidemmän aikaa ollut loppuunmyyty, voi olla hieman kalliimpi.
Näissäkin tapauksissa yksittäisen CD-levyn hinnat liikkuvat Tammisen mukaan tyypillisesti 20–30 euron hintahaarukassa. Poikkeuksiakin on.
Ensimmäiset CD-levyt ovat 1980-luvulta
Myös CD:n julkaisuajalla on vaikutusta sen jälleenmyyntiarvoon. Suomessa ensimmäiset CD-levyt julkaistiin 1980-luvun puolivälissä. Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen CD-julkaisu oli Riki Sorsan Kellot ja peilit vuonna 1985. Muita ensimmäisiä suomalaisia CD-julkaisuja olivat muun muassa Dingon Kerjäläisten valtakunta (1985), Eppu Normaalin Kahdeksas ihme (CD:n julkaisu 1986), Popedan Kaasua (CD:n julkaisu 1986) ja Jarkko Even Laulava muukalainen (1986). Kaikista edellä mainituista albumeista on sittemmin otettu uusia CD-painoksia.
Vielä 1980-luvulla CD-julkaisujen painosmäärät olivat pieniä, sillä suurin osa levyistä myytiin vielä vinyylilevyinä ja c-kasetteina. Pienillä painosmäärillä on suora yhteys myös julkaisun myöhempään keräilyarvoon. Esimerkkinä Tamminen mainitsee 1980-luvun loppupuolella tai 1990-luvun alussa julkaistut suomalaisten hard rock- ja heavy metal-yhtyeiden albumit. Niistä on saatettu ottaa aikanaan vain pieni CD-painos eikä uusia painoksia ole sittemmin otettu. Joistakin levyistä on voitu ottaa myöhemmin uusintapainoksia, mutta nekin ovat olleet hyvin pieniä. Tamminen mainitsee esimerkkinä tällaisista artisteista ja yhtyeistä muun muassa Annica Wiklundin, Ironcrossin, Jackflashin ja Dethronen.
– Niille levyille on kansainvälistäkin kysyntää, Tamminen kertoo.
Toisinaan tällaisten levyjen hinta voi nousta korkeaksikin. Esimerkiksi Dethronen vuonna 1989 julkaistusta Let The Day Begin -CD:stä on maksettu verkon kauppapaikka Discogsissa parhaimmillaan 98 euroa ja Annican Badly Dreamingista 129 euroa. Jackflashin yhtyeen nimeä kantavasta debyyttialbumista on maksettu parhaimmillaan 79 euroa.
Varsinaisena CD-levyn läpimurtona voidaan pitää 1990-luvun alkua, jolloin se nousi nopeasti suosituimmaksi musiikkiformaatiksi. CD:n suursuosio 1990-luvulla johtikin siihen, että vinyylilevyjen ja kasettien julkaisu loppui lähes kokonaan. Formaatin yleistyminen tarkoitti myös sitä, että CD-levyjen painosmäärät nousivat.
– Suurin osa 1990- ja 2000-luvun CD-levyistä ovatkin sellaisia, joilla ei ole suurta jälleenmyyntiarvoa, Tamminen huomauttaa.
Hurriganesin harvinaisuudesta voi joutua maksamaan 150 euroa
Etenkin vinyylilevyjen kohdalla keräilijöille voi olla merkitystä sille, että hän saa kokoelmiinsa nimenomaan levyn ensimmäisen painoksen. Tammisen mukaan CD-levyjen kohdalla samanlaista kulttuuria ei ole, ja hinnat ylipäätään jäävät vinyylilevyjä pienemmiksi.
– Valtaosalle asiakkaista on yhdentekevää, minkä CD-painoksen hän ostaa, kunhan levy on CD-formaatissa.
Joskus eteen on tullut myös poikkeuksia. Hurriganesin Roadrunnerista julkaistiin vuonna 2007 pienen painoksen Super Audio CD. Pieni painos yhdistettynä suureen kysyntään johti siihen, että levyn hinta on noussut korkealle ja kyseessä on keräilijöiden keskuudessa haluttu harvinaisuus.
– Joitakin vuosia sitten myin sellaisen 150 eurolla.
Tammisen mukaan se oli myös kallein hänen myymänsä levy.
– Tuo oli aivan poikkeustapaus. Yleensä Hurriganesin CD-levyt liikkuvat hinnoiltaan enintään kymmenessä eurossa.
Kunnon merkitystä ei voi vähätellä
Millä tavalla itse voi yrittää selvittää, onko omassa varastossa lojuvilla levyillä jälleenmyyntiarvoa ja paljonko niistä voisi pyytää?
Tammisen mukaan hyvä keino on tuoda levyt levyliikkeeseen arvioitavaksi. Arvioinnilta ei kannata silti odottaa liikoja.
– Meille tarjotuista CD-levyistä 80–90 prosenttia on sellaisia, jotka voisi kärrätä suoraan kierrätyskeskukseen. Ei niillä ole jälleenmyyntiarvoa.
Esimerkkejä tällaisista levyistä ovat 1990- ja 2000-luvuilla julkaistut niin sanottua listapoppia sisältävät julkaisut.
Jos levyjään ei halua viedä kauppaan arvioitavaksi, niiden arvoa voi yrittää selvittää myös itse. Tähän hyvä apuväline on esimerkiksi verkon kaupankäyntipalvelu Discogs. Sen avulla voi selvittää, mihin hintaan muut käyttäjät ovat myyneet ja ostaneet kyseisiä CD-julkaisuja.
Tilanteesta riippuen selvitystyö vaatii kuitenkin tarkkuutta ja joskus myös asiantuntemusta. Jos albumista on olemassa vain yksi CD-painos, sen hinta on helppo arvioida.
– Jos kyse on esimerkiksi myydyimpien yhtyeiden albumeista, painoksia voi olla useita. Silloin vaatii viitseliäisyyttä selvittää, onko kyseessä mahdollisesti arvokkaampi painos vai pelkästään 4–5 euron arvoinen painos, Tamminen kertoo.
Levykauppiaan mukaan on myös yksi asia, jonka merkitystä ei voi liioitella: CD-levyn kunto.
– CD-levyn pitää olla virheetön, jotta sillä olisi jälleenmyyntiarvoa. Jos siinä on naarmuja tai muita käytön jälkiä, se pudottaa arvoa välittömästi.
Kokeeko CD-levy vielä uuden tulemisen?
CD-levy säilytti asemansa suosituimpana musiikkiformaattina pitkälle 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, jolloin se alkoi menettää suosiotaan digitaalisen musiikin kauppapaikoille ja suoratoistopalveluille. Sittemmin sen suosio on pudonnut marginaaliin.
Voisiko tulevaisuudessa kuitenkin käydä niin, että CD:t kokisivat nostalgiabuumin myötä ikään kuin uuden tulemisen? Sama on käynyt aiemmin vinyylilevyjen kohdalla.
– Onhan se mahdollista. C-kasettienkin kohdalla on jonkinlaista nostalgista arvoa nähtävillä, vaikka rahallista arvoa niillä ei yleensä juuri ole, Tamminen pohtii.
Suoratoiston yleistymisestä huolimatta fyysiset musiikkijulkaisut eivät ole täysin kadonneet. Uusia albumeita julkaistaan edelleen niin vinyylinä kuin CD:nä. Julkaisuille on oma asiakaskuntansa, sillä osa ihmisistä haluaa edelleen kuunnella musiikkia fyysiseltä tallenteelta.
Uusien äänitteiden kaupassa on tapahtunut käänne CD:n hyväksi. Tammisen mukaan uusien levyjen kohdalla käy nykyään yhä useammin niin, että asiakkaat valitsevat mieluummin CD:n kuin vinyylin. Syynä on nykyajan vinyylilevyjen korkea hinta.
– Monet päätyvät valitsemaan mieluummin 20 euron CD-levyn kuin 50–60 euron vinyylin, Tamminen kertoo.
Näistä levyistä on maksettu hyvin
Annica: Badly Dreamings (vuoden 1988 CD-painos), 129 euroa
Dethrone: Let The Day Begin (vuoden 1989 CD-painos), 98 euroa
Hurriganes: Roadrunner (vuoden 2007 SACD-painos), 150 euroa
Ironcross: Too Hot To Rock (vuoden 2002 CD-painos), 70 euroa
Jackflash: Jackflash (1991), 79 euroa
Tiedot perustuvat Discogs-palvelun tilastoihin. Listauksessa on huomioitu äänitteestä maksettu korkein hinta. Hinnat voivat vaihdella suuresti esimerkiksi levyn ja kansien kunnon mukaan.
LUE MYÖS:
Onko lompakossasi tämä kolikko? IL: Arvo tuhansia euroja