Tarkista vanhat DVD-levysi: Näistä maksetaan satoja euroja

Suomalaisten kirjahyllyissä ja varastoissa lojuu edelleen DVD-levyjä, joita ei välttämättä tule edes katsoneeksi. Ennen vanhoista DVD-levyistä luopumista kannattaa kuitenkin selvittää, voisiko niillä olla edelleen jälleenmyyntiarvoa. Halutuimmista keräilyharvinaisuuksista ollaan valmiita maksamaan jopa satoja euroja.

Elokuvakeräilijä Ville Lähteen mukaan DVD-levyjen hintaan vaikuttavat niiden harvinaisuus ja haluttavuus. Eli toisin sanoen kysyntä ja tarjonta.

– DVD voi tietysti olla myös harvinainen, mutta ei tunnettu tai haluttu. Harvinaisuus ja haluttavuus yhdessä ovat ne tekijät, jotka vaikuttavat DVD:n hintaan, Lähde selventää Verkkouutisille.

DVD:n arvokkuuteen vaikuttaa oleellisesti tietysti se, minkä tyylilajin elokuva se on. Lähteen mukaan elokuvalajeista eli ”genreistä” selvästi suosituimpia ovat science fiction- ja kauhuelokuvat. Joskus elokuvan arvoon voi vaikuttaa myös siinä esiintyvät näyttelijät.

– Esimerkiksi Charles Bronsonin ja Chuck Norrisin elokuvat ovat harvinaisia ja haluttuja.

Myös julkaisun kansilla voi olla merkittävä vaikutus sen keräilyarvoon. Lähteen mukaan Suomessa keräilijät maksavat eniten niin sanotuista ”Suomi-kansista”. Se tarkoittaa sitä, että elokuva on julkaistu kansilla, jossa sekä elokuvan nimi että muut tekstit ovat kirjoitettuna suomeksi.

Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ne ovat yleensä arvokkaampia kuin pohjoismaisilla eli niin sanotuilla Nordic-kansilla julkaistut DVD:t. Nordic-kansille tyypillistä on se, että elokuvan nimi on teoksen alkuperäiskielellä ja takakannen tekstit ovat useammalla kielellä.

DVD-elokuvien keräilijänä Ville Lähde ylläpitää myös omaa Videospace-nimistä Youtube-kanavaa ja verkkosivustoa. Sinne on koottu myös lista kalleimmista DVD-julkaisuista. Palveluun kuka tahansa voi ilmoittaa DVD:n myyntihinnan, ja palvelu laskee ilmoitusten pohjalta niille automaattisesti keskiarvon. Tällä hetkellä listan kärjessä on Salaperäinen saari -elokuvan DVD, josta on maksettu keskimäärin 610 euroa. Toiseksi kallein julkaisu on Anatomia 589 euron keskiarvohinnalla.

Yhteistä kalliimmille DVD-julkaisuille on usein se, että ne ovat Egmont Entertainmentin julkaisemia. Niin ovat myös kaksi edellä mainittua julkaisua.

– Egmontin julkaisu ei tarkoita silti automaattisesti, että ne olisivat harvinaisia, Lähde huomauttaa.

Hänen mukaansa Salaperäisen saaren korkeaa hintaa selittää sen kulttimaine elokuvana.

– Anatomiasta en osaa tarkemmin sanoa. Olen kuitenkin havainnut, että jossain kohtaa siitä maksettiin nettihuutokaupassa jopa 699 euroa.

Tästä päästään harvinaisten DVD-elokuvien hintaan merkittävästi vaikuttavaan asiaan. Yleensä niille löytyy paras hinta verkon huutokaupassa, jossa samaa julkaisua havittelee vähintään kaksi elokuvakeräilijää.

– Se voi monesti selittää korkeaksi noussutta hintaa, että siitä [DVD:stä] on alettu käydä huutokilpailua.

Hänen mukaansa monesti harvinaisen julkaisun hinta voi nousta korkealle juuri huutokaupan seurauksena. Silloin keräilijöillä voi syntyä eräänlainen ”kilpailuvietti” siitä, kuka saa halutun harvinaisuuden itselleen. Sama ilmiö ei toistu silloin, jos myyjä laittaa myyntihinnan heti korkeaksi.

Tämä on hyvä muistaa etenkin silloin, jos on itse laittamassa harvinaista DVD-julkaisua myyntiin. Se menee todennäköisemmin paremmin kaupaksi, jos sille laittaa maltillisen lähtöhinnan. Vaikka kyseessä olisikin keräilyharvinaisuus, esimerkiksi 600 euron lähtöhinta todennäköisesti karkottaa monet julkaisusta kiinnostuneet.

– En usko, että silloin elokuva menisi kaupaksi, Lähde arvioi.

Myynnistä vedetystä levystä tuli keräilyharvinaisuus

DVD-levyn korkean hinnan taustalla on usein sen heikko saatavuus. Tästä on hyvänä esimerkkinä kalleimpien DVD-levyjen listalla olevan suomalaisen Akkaa päälle -komediasarjan DVD-julkaisu numero 2 vuodelta 2008.

– Se vedettiin markkinoilta pian julkaisun jälkeen, koska siinä oli epäselvyyksiä musiikkien tekijänoikeuksien kanssa. Se selittää DVD:n korkeaa hintaa, Lähde kertoo.

Kyseisen DVD-levyn keskiarvohinta on Videospacen listauksen mukaan 294,67 euroa. Huutokaupassa siitä maksettiin hiljattain jopa 382 euroa. Verkkouutiset kysyi DVD:n julkaisseelta Scanbox Entertainmentilta, mistä epäselvyydet tekijänoikeuksien kanssa johtuivat. Yhtiöltä ei osattu kommentoida asiaa tarkemmin, sillä kukaan Scanboxin nykyisistä työntekijöistä ei työskennellyt yhtiössä DVD:n julkaisun aikaan.

Akkaa päälle -sarjasta on julkaistu myös DVD:t numerot 1 ja 3. Koska niitä ei vedetty myynnistä tekijänoikeussyiden takia, niiden hinnat eivät ole keräilijöiden keskuudessa nousseet yhtä korkealle.

Sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta esitettiin televisiossa vuosina 1994–1996. Sarjalle kuvattiin myöhemmin myös kolmas kausi, joka esitettiin vuonna 2006. DVD-julkaisuilla sarjan jaksot eivät ole ilmestymisjärjestyksessä.

DVD:n arvoa ei ole helppo päätellä

Mistä sitten voi päätellä, ovatko omassa varastossa lojuvat DVD-levyt minkään arvoisia? Tähän ei Lähteen mukaan ole mitään yleispätevää vastausta.

– Sen verran voi sanoa, että kannattaa käydä katsomassa, onko kyseistä levyä myynnissä netin kauppapaikoilla. Siitä voi saada arviota sen mahdollisesta arvosta.

DVD ei silti välttämättä ole harvinainen, vaikka siitä ei juuri sillä hetkellä olisikaan myynti-ilmoitusta. Lähteen ylläpitämälle Videospace-sivustolle on koottu eri julkaisujen hintoja, joten myös sen kautta voi itse arvioida, löytyykö omista kokoelmista mahdollisesti keräilyharvinaisuuksia.

– Yleensä DVD:n arvoa ei ole helppoa tietää suoraan. Monesti tämä vaatii vähän paneutumista ja asiantuntemusta asiaan, Lähde huomauttaa.

Kokeneella elokuvakeräilijällä on myös vinkki siihen, miten harvinaisesta DVD-levystä voi saada hyvän hinnan.

– Itse laittaisin sen nettihuutokauppaan maltillisella lähtöhinnalla. Aivan aluksi ei kannata laittaa korkeaa myyntihintaa.

Jos sama julkaisu on myyty hiljattain esimerkiksi sadalla eurolla, Lähde suosittelee laittamaan lähtöhinnaksi noin 50 euroa.

– Kannattaa laittaa alhainen ”täkyhinta”, jolla ilmoitus alkaa kerätä huutoja, Lähde vinkkaa.

Mikä fyysisissä tallenteissa viehättää?

DVD-levyjen kulta-aika sijoittuu 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen. 2010-luvun edetessä ne alkoivat menettää suosiotaan suoratoistopalveluille. Muutoksen myötä myös perinteiset videovuokraamot katosivat katukuvasta, sillä enemmistö vuokraa elokuvansa digitaalisten palvelujen kautta.

Suoratoistopalvelujen yleistymisestä huolimatta fyysiset julkaisut ovat pitäneet pintansa ja niille on edelleen oma asiakaskuntansa. Lähde osaa mainita useita syitä ilmiölle.

– Jos se [fyysinen julkaisu] on sinulla hyllyssä, sitä ei voi sieltä poistaa. Vaikka ostaisit elokuvan suoratoistopalvelusta, se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi poistua palvelimilta.

Verkossa toimiville suoratoistopalveluille on tyypillistä myös uudistaa valikoimiaan säännöllisesti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että oma suosikkielokuva tai -sarja voi poistua yllättäen katsottavista. Silloin tilannetta helpottaa se, jos kotoa löytyy fyysinen tallenne.

Lähteen mukaan monet keräilijät arvostavat myös sitä, että heillä on käsissään fyysinen tallenne.

– Monelle keräilijälle tärkeää ei ole vain elokuvan katsominen, vaan osa nautintoa on se, että saa ”hiplata” myös koteloita.

Fyysisillä DVD-julkaisuilla on lisäksi eräs hyvä puoli: niihin ei voi tehdä muutoksia jälkikäteen. Tällä Lähde viittaa siihen, että joidenkin vanhojen elokuvien ja tv-sarjojen sisältöjä on voitu sensuroida myöhemmin, koska niitä ei katsota soveltuviksi nykypäivään.

Vanhojen elokuvien ja sarjojen sensuroinnista on lukuisia esimerkkejä. Esimerkiksi Yle on sensuroinut vanhojen sarjojensa sisältöä viime vuosina rankalla kädellä. Se on poistanut 1980-luvun lopulla esitetyn Hymyhuulet -sarjan kokonaan Yle Areena-palvelustaan. Myös 1990- ja 2000-lukujen sketsisarja Kummelin Yle Areenassa olevista jaksoista on poistettu yksittäisiä sketsejä. Kyllä isä osaa -sarjasta poistettiin yksittäinen jakso niin, että jaksojen järjestysnumeroa muutettiin.

Yhdeksi fyysisten julkaisujen eduksi Lähde mainitsee myös kuvanlaadun.

– Esimerkiksi 4K-tasoisen blu-ray-levyn taso on huomattavasti parempi kuin suoratoistopalveluissa. Suurimmalle osalle ihmisistä varmaankin riittää suoratoistopalvelujen kuvanlaatu, mutta isommilla televisioilla ja paremmilla laitteilla eroilla alkaa olla merkitystä.

Fyysisten DVD- ja blu-ray-levyjen etu on myös toimintavarmuus. Tällä Lähde viittaa siihen, että katselunautinto ei kärsi esimerkiksi verkkoyhteyden heikentymisestä johtuvasta pätkimisestä tai huonontuneesta kuvanlaadusta.

Kaikki DVD-levyt eivät ole arvokkaita

Vaikka yksittäisistä harvinaisuuksista maksetaankin suuria summia, omia DVD-levyjään kauppaavan ei kannata odottaa liikoja. Lähteen mukaan totuus on, että ylivoimaisesti suurin osa DVD-julkaisuista on niin sanottua ”bulkkitavaraa”, jolla ei ole suurta jälleenmyyntiarvoa. Näitä löytyy myynnistä kirpputoreilta ja verkon kauppapaikoilta.

Yleisimpiä DVD-levyjä myydessä ongelmaksi muodostuu Lähteen mukaan usein se, että myyjä pyytää niistä liikaa.

– DVD:stä saatetaan pyytää kuusi euroa kappaleelta. Mielestäni se on aika paljon varsinkin yleisestä bulkkilevystä. Sanoisin, että oikea hinta pyörisi 50 sentin ja yhden euron välillä.

– Paljon on sellaisiakin DVD-levyjä, joita kukaan ei ottaisi edes ilmaiseksi, Lähde sanoo.

LUE MYÖS:
Tarkista vanhat CD-levysi – tästä maksetaan jopa 150 euroa

Löytyykö lompakostasi? Tästä eurosetelistä maksettiin yli 6000 euroa

Löytyykö sinulta vielä markkoja? Tästä setelistä maksettiin 64000 euroa