Yleinen tuki, tehostettu tuki vai erityinen tuki, HOJKS vai oppimissuunnitelma? Nämä sanat kaikuvat suomalaisen peruskoulun käytävillä. Julkisessa keskustelussa on puolestaan korostunut kaksi asiaa: heikentyneet Pisa-tulokset ja ”heikot oppilaat”. Kuluneiden kahden vuoden aikana keskustelua on käyty lähinnä jälkimmäisistä.
Helsingin yliopiston professori Kirsi Tirri on tutkinut lahjakkuutta ja lahjakkaita oppilaita. Hänen mukaansa suomalainen koulu pyrkii tasa-arvoistamaan oppilaita, mutta hänkin sanoo, että viime vuosina puhe on kääntynyt heikkojen oppilaiden tarpeisiin. Samalla lahjakkaat oppilaat saattavat jäädä liian vähälle huomiolle.
Heikentyneet Pisa-tulokset ja heikot oppilaat ovat olleet paljon esillä viime vuosina. Lahjakkuustutkimuksesta ja lahjakkaista oppilaista puhuttiin paljon vuosituhannen alkuvuosina, mutta viime aikoina keskustelu ei ole ollut enää suuresti heidän tarpeissaan. Onko kotimainen tutkimus aiheen ympärillä siis sammunut?
– Tutkimuksen tilanne on itse asiassa parantunut noista ajoista. Tänä päivänä tutkimustulokset julkaistaan englanniksi. Siksi ne eivät ole yhtä näkyviä julkisuudessa kuin suomenkieliset teokset, Kirsi Tirri sanoo Verkkouutisille.
Koulun muuttunut tehtävä
Koulun tehtävä on muuttunut. Muutos näkyy konkreettisesti opettajien työssä, mutta se nousee esiin myös tutkimuksissa. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi juttua varten haastatellut opettajat eivät esiinny omilla nimillään.
Noin 20 oppilaan luokassa on keskimäärin viidestä kymmeneen oppilasta, joilla on tehostetun tai erityisen tuen päätös, mikä tarkoittaa opettajalle kymmenestä kahteenkymmeneen asiakirjaa kirjoitettavaksi ja palaveria pidettäväksi lukuvuoden aikana. Sen sijaan moniakaan asiakirjoja ei kirjoiteta eikä montaakaan kokousta pidetä sen takia, jotta eriytettäisiin ylöspäin.
– Tässä ajassa tuntuu, että koulun kasvatustehtävältä odotetaan paljon. Monet asiat ovat liiaksi jäämässä koulun vastuulle. Samalla pelimerkkejä toimia haastavassa kasvatustyössä on karsittu. Koulun mahdollisuudet tukea oppilaiden koulunkäyntiä ovat rajalliset, sanoo opettaja Maria.
Hänen mukaansa liian paljon menee perustaitojen harjoitteluun, ja oppilaiden väliset taitotasot ovat kasvaneet. Tästä kertovat omaa kieltään myös Pisa-tulokset. Opetuskokemusta Marialla on 25 vuotta, joista viimeset 20 vuotta laaja-alaisena erityisopettajana.
Samoin näkee pitkän uran luokanopettajana tehnyt Markku. Hänenkin mukaansa hyville oppilaille ei jää aikaa, koska aika menee tukea tarvitseviin oppilaisiin. Lisäksi etenemistahtia joutuu hidastamaan suurten taso-erojen takia.
– Välillä luokassa ei voi edetä asioissa, että osa ei tipu kokonaan kyydistä, Markku sanoo.
– Taitavammat oppilaat turhautuvat viivyttelyyn. Kodin tehtäviä on siirtynyt koululle ja koulun merkitystä on vaikea perustella sellaisen perheen vesalle, jossa on työttömyys on ylisukupolvittunutta, hän jatkaa.
– Osaamisessa oppilaiden välillä alkaa olla niin suuret erot, että koulun on vaikea vastata tähän turhankin heterogeeniseen tilanteeseen sille annetuilla resursseilla. Näyttää siltä, että heikkojen osaaminen heikkenee ja keskitason ja etenkin hyvien oppilaiden osaaminen jää alle sen, mihin he pystyisivät, Maria puolestaan sanoo.
”Lahjakkuus on Suomessa tabu”
Onko lahjakkaat oppilaat sitten unohdettu peruskoulussa?
Professori Kirsi Tirrin mukaan Suomessa lahjakkuus on tabu ja sille on annettu jopa elitistinen leima, vaikka lahjakkaita oppilaita tulee monenlaisista taustoista.
– Lahjakkaita oppilaita löytyy kaikenlaisista perheistä. Esimerkiksi yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien perheiden lahjakkaat oppilaat tarvitsevat koulun tukea lahjakkuuden tunnistamisessa. Opettajien tulisi eriyttää ylöspäin aivan samoin argumentein kuin he eriyttävät alaspäin. Opettajien koulutus on tässäkin tärkeää jo peruskoulutuksessa tulisi saada tiedot ja taidot lahjakkaiden eriyttämisen tavoista ja opettajien täydennyskoulutuksessa tähän tulisi tarjota mahdollisuuksia opettajille päivittää tietojaan ja taitojaan, Kirsi Tirri sanoo.
Molemmat haastatellut opettajat tuovat esiin, että suuri osa peruskoulua käyvästä vuosiluokasta suoriutuu alle omien kykyjensä koulussa. Koulussa ei heidän mielestään vaadita tarpeeksi ja rimaa pidetään matalalla, jotta heikoimmatkaan eivät tippuisi kärryiltä. Lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutuminen nousee esiin koulun arkipäivän keskustelussa, mutta toimien tasolle ei päästä.
– Päähuomio oppimiseen liittyvästä keskustelusta kohdistuu tuen tarpeessa oleviin oppilaisiin, jotta heidät saadaan kuljetettua läpi perusopetuksen, opettaja Maria sanoo.
Mitä sitten ratkaisuksi ja onko suomalainen koululaitos rikki? Jos opettajilta kysytään, niin vastaus on helppo: ei ole.
– Suomalainen peruskoulu on paras vientituotteemme. Se antaa kaikille mahdollisuuden koulutukseen ja menestymiseen oppilaan taustasta huolimatta, sanoo Markku.
Mutta parannettavaakin haastateltujen opettajien mielestä on. Heistä kaikilta oppilailta pitää vaatia enemmän ja parempaa.
– Emme voi vain nostaa käsiä ilmaan ja sanoa, että mitään ei voi tehdä. Yksi asia on, että oppilailta ei vaadita enää tarpeeksi ja rimaa pidetään liian matalalla. Peruskoulussa tie tehdään liiankin silotelluksi, hän sanoo.
Maria on Markun kanssa samaa mieltä.
– Suomalaisen koulun vahvuus on ollut se, että heikotkin oppilaat saavat peruskoulun suoritettua. Tähän keskittymällä olemme kuitenkin unohtaneet muiden oppilaiden oikeuden saada ponnistaa omassa oppimisessaan eteenpäin ja saada tarvitsemansa tuen. Tällä ajatuksella koulu kyllä tasapäistää liikaa tällä hetkellä, hän sanoo.
Marian mielestä ratkaisuna voisi olla tasoryhmien hyödyntäminen opetuksessa. Tasoryhmät mahdollistaisivat liikkumisen ylös- ja alaspäin taitotasojen mukaan. Tasoryhmät mahdollistaisivat molempiin suuntiin eriyttämisen. Hänen mukaansa tasoryhmät ei muodosta polkuriippuvuuksia vaan päinvastoin omassa tahdissaan kehittymisen jokaiselle.
Professori Kirsi Tirri muistuttaa leimaamisen vaaroista.
– Koulussa tulisi olla vapaus ryhmitellä oppilaita tehtävien ja tilanteiden mukaan. Koulun johtajalla on suuri vaikutus siihen millaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja opettajilla on eriyttämiseen, hän sanoo.
Tasoryhmä-ajatteluun professori ei silti innostu. Hänen mukaansa siitä luovuttiin ja sitä vastustetaan, koska sen ajatellaan leimaavan oppilaita.
