Nato on kaavaillut täysjäsenyyttä odottavalle Ruotsille velvoitteita alueellisissa operatiivisissa suunnitelmissaan ja joukkorakenteessaan, arvioi Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitos FOI:n tutkimusjohtaja Robert Dalsjö.
– Huhujen mukaan Nato edellyttäisi Ruotsilta kahden maavoimien prikaatin asettamista liittokunnan kollektiivisen puolustuksen käyttöön kriisi- tai sotatilanteessa, hän sanoo Verkkouutisille.
Ruotsin mediassa on spekuloitu, että molemmat prikaatit sijoitettaisiin tarvittaessa Pohjois-Suomeen Lapin alueille. Aiemmin on puhuttu yhdestä prikaatista (noin 5 000 sotilasta). Velvoitteita ei ole julkistettu.
– Minä olen kuitenkin kuullut, että yksi prikaati sijoitettaisiin (sotatilanteessa) Lappiin ja toinen Baltian maihin, Dalsjö sanoo.
Tämä luo hänen mukaansa logistisia, lainsäädännöllisiä ja poliittisia haasteita Ruotsissa.
– Tämä on tietysti poliittisesti arkaluontoinen asia, koska Ruotsin puolustusvoimien pitäisi joko palkata paljon enemmän sopimussotilaita tai valtuuttaa asevelvolliset näihin tehtäviin, jolloin kyse ei olisi vapaaehtoisuudesta.
– Esimerkiksi 10 000 sopimussotilaan palkkaaminen olisi vaikeaa, mutta se olisi mahdollista, jos palkkoja korotettaisiin. Se olisi kuitenkin haasteellista.
Myös reserviläisten käyttäminen olisi mahdollista.
– Asian selvittäminen vaatii poliittista käsittelyä ja päätöstä. Tämän askeleen ottaminen on poliittinen haaste, Dalsjö toteaa.
Korkea valmius
Ruotsin valtiopäivien aiemman päätöksen mukaan neljä prikaatia valmistuu vuoteen 2030 mennessä. Prikaateja rakennetaan Bodenissa, Skövdessä, Revingessä sekä Kungsängenissä Tukholman alueella.
Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén on kuitenkin neuvonut Ruotsin hallitusta priorisoimaan armeijan varustamista siten, että Bodenin ja Skövden Nato-tehtäviin korvamerkityt prikaatit varusteltaisiin ensin ja kahden muun prikaatin varustelua lykättäisiin vuoteen 2035.
Mikäli Nato odottaa Ruotsin tarjoavan kaksi prikaatia käyttöön, se aiheuttaa Robert Dalsjön mukaan haasteita myös logistiikan ja valmiuden kannalta.
Nato on lisännyt uuden joukkomallinsa myötä nopeammassa valmiudessa olevien Nato-maiden joukkojen määrää – kymmenen päivän valmiudessa 100 000, kuukauden valmiudessa 200 000 ja puolen vuoden valmiudessa 500 000 sotilasta.
Dalsjö tähdentää, että tämä tarkoittaa erittäin lyhyttä liikekannallepanoaikaa, jos Ruotsin pitää sijoittaa prikaateja Suomeen tai Baltian maihin.
– Rauhan aikana Ruotsissa olevien prikaatien pitää olla erittäin korkeassa valmiudessa.
Myös Nato-Suomessa on käyty keskusteltua asian tiimoilta. Suomella on satojen tuhansien reservi, joka on koulutettu ja harjoitettu sodanajan tehtäviin. Suomen odotetaan osoittavan joukkoja uuden joukkomallin mukaisesti.
Julkisuudessa on pohdittu, miten suuri joukko sotilaita saadaan kasaan ja valmiuteen Suomessa. Virallisesti on todettu, että kyse olisi vain palkatusta henkilökunnasta ja vapaaehtoisista reserviläisistä. Varusmiespalveluksessa olevia ei aiota lähettää Nato-tehtäviin. Reserviläisten kohdalla mietityttää se, millaisin ehdoin, millaisilla sopimuksilla ja kuinka pitkään he ovat valmiudessa.
Turvallisuuden tuottaja
Ruotsissa pohditaan lisäksi Naton rauhanajan operaatioita. Ruotsin puolustusvoimien mukaan maa on valmis liittymään Naton monikansalliseen EFP-taisteluosastoon Latviassa. Puolustusliitto on sijoittanut taisteluosastoja Baltian maihin ja Puolaan.
– Me saatamme lähettää pataljoonan tai jonkin muun kokoonpanon Baltian maihin, jos Nato pyytää sitä. Ruotsi haluaa liittyä Natoon turvallisuuden tuottajana, ei sen kuluttajana, Robert Dalsjö sanoo.
– Pataljoonan lähettäminen esimerkiksi Latviaan ei ole kovinkaan paljon vaativampaa kuin muut kansainväliset operaatiot, joihin Ruotsi on osallistunut Bosniassa, Afganistanissa, Kosovossa ja Malissa.