VTT, FM Jari Hanski sai ajatuksen kirjaansa keväällä 2020, kun koronavirusepidemia muuttui pandemiaksi. Hän havaitsi, ettei aiheesta ollut suomenkielistä historiantutkimusta lainkaan, joten kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja, jossa käsitellään kaikkia tähän asti tunnettuja pandemioita.
Influenssat ovat covid-19:ään asti aiheuttaneet pandemiat. Influenssa on toistuvin ja vanhin ihmisten virustaudeista. Käytännössä se on jokavuotinen sairaus, joka saapuu Suomeen ja muualle Eurooppaan vuoden lopulla ja hiipuu kevään kuluessa.
Monet tutkijat pitävät vuodenvaihteessa 1889–1890 maailman kiertänyttä influenssaa maailman ensimmäisenä pandemiana. Tietenkään kyseessä ei ollut ensimmäinen influenssaepidemia, mutta tämä todella kiersi koko maailman ja vielä erittäin nopeasti.
Tässä näkyi tekninen kehitys, esimerkiksi rautateiden ansiosta ihmiset pystyivät liikkumaan aiempaa nopeammin, samoin taudit. Vuoden 1889 influenssaa oli edeltänyt 40 vuoden hiljainen kausi, jona aikana ei ollut laajoja influenssaepidemioita, joten ihmisten vasta-ainetaso oli alhainen.
Influenssa lähti liikkeelle toukokuussa 1889 Buharasta Uzbekistanista, joka tuolloin oli Venäjän vasallivaltio. Tauti oli ensimmäinen influenssaepidemia, joka sai julkista huomiota sanomalehdissä. Aluksi uutisointi oli hyvin rauhoittelevaa, lukijoille haluttiin antaa käsitys hallinnassa olevasta epidemiasta. Sitä se ei ollut, arvioiden mukaan pandemian seurauksena yli miljoona ihmistä kuoli ja näistä Euroopassa noin neljännesmiljoona.
Tauti levisi myös Suomeen ja siitä käytettiin erilaisia nimiä, kuten venäjännuha, ryssänkuume tai ryssänyskä. Sanomalehdissä toisteltiin, että tauti tappoi etenkin heikkokuntoisia vanhuksia. Kuten myöhemmissäkin pandemioissa, monien sairastuneiden kuolinsyy ei ollut itse influenssa, vaan sen jälkitautina tullut keuhkokuume.
Tappavin tauti
Ensimmäisen maailmansodan aikana kesällä 1918 espanjantautina tunnettu pandemia tartutti kolmasosan silloisen maapallon asukkaista eli kyse oli 500 miljoonasta ihmisestä, joista Hanskin mukaan noin 50 miljoonaa menehtyi, tosin aivan tarkkaa määrää ei tiedetä.
Toukokuun lopulla 1918 tautiin sairastui Espanjan kuningas sekä maan johtavia poliitikkoja. Espanja ei ollut mukana maailmansodassa, joten siellä ollut samanlaista lehdistösensuuria kuin sotaa käyvissä maissa. Portugalilaiset olivat innokkaita ristimään taudin oletetun lähtöpaikan mukaan ja Ranskan ja Britannian viranomaiset tarttuivat näihin uutisiin ja nimesivät taudin espanjantaudiksi. Tällä peitettiin se, että tauti itse asiassa levisi Espanjaan sotaakäyvästä Keski-Euroopasta.
Taudin alkuperästä on monia teorioita ja yhden sellaisen mukaan ensimmäisenä tunnettuna espanjantautiin sairastuneena henkilönä pidetään Yhdysvaltain Kansasissa armeijan leirillä sairastunutta kokkia. Sittemmin yhdysvaltalaiset sotilaat toivat tartunnan Eurooppaan ja sairaus levisi nopeasti kaikkialle.
Moni sairastunut valitteli aluksi hengitysvaikeuksia, joiden seurauksena potilaiden ihonväri tummeni. Ruumiinavauksissa paljastui, että potilaiden keuhkot olivat turvonneet ja niitä peitti vetinen vaaleanpunainen vaahto, uhrit siis kuolivat hukkumalla erittämiinsä nesteisiin.
Ensimmäisiä varmoina pidettyjä espanjantautitapauksia esiintyi Suomessa touko-kesäkuussa 1918 ja se lähti liikkeelle pääasiassa Helsingistä kohti sisämaata ja erityisesti pitkin varuskuntakaupunkeja. Kaikkiaan espanjantautiin menehtyi noin 20 000 suomalaista.
Aasialainen ja hongkongilainen
Maailma koki uuden pandemian 1950-luvun lopulla ja aasialaiseksi nimettyyn influenssaan sairastui noin 30 prosenttia maailman väestöstä. Influenssa tappoi noin kaksi miljoonaa ihmistä. Suomeen tauti rantautui loka–marraskuussa 1957 ja lehdistö seurasi tilannetta päivittäin. Aasialaisen influenssan sairasti pelkästään vuonna 1957 noin 650 000 ja siihen tai sen jälkitauteihin kuoli 500 suomalaista.
Vain kymmentä vuotta myöhemmin maailma kohtasi uuden vitsauksen nimeltään hongkongilainen. Virus ei välttämättä syntynyt Hongkongissa, mutta paikalliset laboratoriot tunnistivat sen ensimmäisinä. Tauti ilmeni kahtena aaltona vuosina 1968–1970 tappaen vähintään miljoona ihmistä eri puolilla maailmaa.
Uusi pandemia ei enää ollut niin tuhoisa kuin aiemmin, sillä aasialaisen influenssan jälkeen tutkijat olivat kehittäneet tehokkaampia influenssarokotteiden valmistusmenetelmiä. Tosin niin kauan kuin on ollut rokotteita, on ollut niiden vastustajiakin.
Suomeen tiedotusvälineissä muistutettiin aluksi, ettei hongkongilainen ollut kovinkaan vaarallinen tauti, muutaman päivän lepo riittäisi sen kukistamiseen. Eräässä lehdessä suositeltiin parannuskeinoksi punaviinitotia, tosin kirjoituksessa varoiteltiin, että sen liiallisesta käytöstä saattoi seurata ”algerialainen”. Algerialainen punaviini oli tuolloin hyvin suosittua, joten jutussa viitattiin krapulaan.
Jari Hanski: Pandemioiden aika. Tappavat epidemiat Suomessa. 275 sivua. SKS kirjat.
