Noin 10 000 pohjoiskorealaista sotilasta on raporttien mukaan siirretty Venäjän Kurskin alueelle noin 7 000 kilometrin päähän kotimaastaan. Osan heistä kerrotaan jo osallistuneen Venäjän armeijan rinnalla taisteluihin ukrainalaisjoukkoja vastaan.
– Vaikka tämän välitön sotilaallinen vaikutus saattaakin olla rajallinen, eurooppalaisten on varauduttava Pohjois-Korean ja Venäjän laajenevaan sotilaalliseen kumppanuuteen. Tämä edellyttää paitsi Ukrainalle annettavan tuen lisäämistä, myös turvallisuussuhteiden tiivistämistä Etelä-Korean kanssa, European Council on Foreign Relations -ajatushautomon tutkijat James Crabtree ja Alexander Lipke kirjoittavat artikkelissaan.
Venäläisten ja pohjoiskorealaisten joukkojen merkittävistä yhteistoiminnallisista haasteista huolimatta pohjoiskorealaisten sotilaiden sijoittaminen Venäjälle tarkoittaa heidän mukaansa merkittävää käännettä Euroopan ja Aasian keskinäisessä turvallisuusasetelmassa. Vaikka Venäjälle tähän mennessä saapuneiden Pohjois-Korean joukkojen määrä on todennäköisesti liian pieni vaikuttaakseen olennaisesti sodan kulkuun, operaatio kuitenkin täydentää diktaattori Kim Jong-unin hallinnon Kremlille jo aiemmin toimittamaa mittavaa sotilaallista apua, kuten miljoonia tykistökranaatteja ja ammuksia.
– Mikä vielä tärkeämpää, se osoittaa Venäjän autoritaaristen kumppanuuksien Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean kanssa voivan tuottaa konkreettista sotilaallista etua, tutkijat toteavat.
Pohjois-Korealle Venäjän hyökkäyssota tarjoaa Crabtreen ja Lipken mukaan selvää strategista hyötyä.
– Se tarjoaa arvokasta taistelukokemusta armeijalle, joka ei ole osallistunut aktiivisiin sotatoimiin sitten Korean sodan, ja samalla se antaa mahdollisuuden testata Pohjois-Korean sotilaskaluston suorituskykyä, he sanovat.
Sotilaallisten hyötyjen ohella kumppanuus Venäjän kanssa on tuottanut Pjongjangille myös merkittäviä taloudellisia etuja, kuten välttämättömiä elintarvike- ja polttoainetoimituksia, jotka vähentävät Pohjois-Korean geopoliittista riippuvuutta Kiinasta.
– Vladimir Putinin kesäkuisen Pohjois-Korean vierailun tuloksena syntynyt keskinäinen turvallisuussopimus viittaa siihen, että maiden sotilaallinen yhteistyö todennäköisesti syvenee tulevaisuudessa. Osana sopimusta Venäjä voi tarjota kehittynyttä teknologiaa ohjuksista ja ydinaseista satelliitteihin ja sukellusveneisiin, mikä vaikuttaisi merkittävästi turvallisuuteen koko Koillis-Aasiassa, tutkijat toteavat.
Euroopan kannalta akuutein huolenaihe on Pohjois-Korean sotilaallisen osallistumisen mahdollinen laajeneminen Ukrainassa. Kim Jong-unin asevoimien vahvuus on yli 1,3 miljoonaa sotilasta, joten huomattavien lisäjoukkojen lähettämistä Venäjän avuksi ei voida sulkea pois. Näin Kreml saisi tuntuvasti lisää sotilaallisia voimavaroja ja välttäisi kansalaismielialojen kannalta herkän uuden liikekannallepanon kotimaassa.
Euroopan on Crabtreen ja Lipken mielestä vastattava muuttuneeseen tilanteeseen kiireellisimmin tehostamalla tiedonvaihtoa Etelä-Korean tiedusteluviranomaisten kanssa. Etelä-Korean kansallinen tiedustelupalvelu on jo aiemmin ollut erityisen tärkeä eurooppalaisille sisarorganisaatioilleen, jotka tarvitsevat tietoa Pohjois-Korean asevoimien toiminnasta.
– Myös Naton yhteistoimintaa itäaasialaisten kumppaneidensa, erityisesti Etelä-Korean ja Japanin, kanssa olisi kehitettävä yhä syvemmälle, jotta Ukrainaan kohdistuvaa uhkaa voidaan ymmärtää ja torjua, he sanovat.
Pohjois-Korean joukkojen osallistuminen sotatoimiin Ukrainaa vastaan voisi heidän mukaansa toimia myös katalysaattorina EU:n ja Etelä-Korean laajempien keskinäisten turvallisuusjärjestelyjen rakentamiselle.
Euroopan kannalta arvokkainta olisi kuitenkin tässä vaiheessa se, että Etelä-Korea taipuisi aseistamaan Ukrainaa vähintään ilmapuolustusjärjestelmin. Tästä on jo nähty merkkejä, sillä Etelä-Korean presidentti Yoon Suk-yeol on luonnehtinut Pohjois-Korean joukkojen osallistumista sotatoimiin vakavaksi riskiksi maansa kansalliselle turvallisuudelle, ja Soul saattaa jo lähiaikoina lähettää sotilastarkkailijoita Ukrainaan.
