Puutarha-alan yrityksen Biolanin mukaan nyt on aika valmistella puutarha talveen. Oikea-aikaiset syystyöt varmistavat, että keväällä puutarha herää kukoistukseen ilman uurastamista.
Haravointi on monen omakotiasujan jokasyksyinen painajainen. Pimenevät illat eivät houkuttele haravanvarteen eikä se suinkaan aina ole edes tarpeen. Yksittäiset nurmikolle lennähtäneet lehdet voi jättää haravoimatta ja puiden alle pudonneen paksun lehtipatjan voi levittää laajemmalle alueelle. Kun lehtien päältä ajaa ruohonleikkurilla, lehdet silppuuntuvat pienemmäksi ja hajoavat nopeammin.
− Paksua lehtikerrosta ei kuitenkaan kannata jättää nurmikolle, koska monet nurmikon taudit viihtyvät kostean ja tiiviin lehtikerroksen alla. Jos nurmikon peittää yhtenäinen lehtikerros, kannattaa osa lehdistä haravoida pois. Syksyn lehdet voidaan kompostoida muun puutarhajätteen kanssa omalla tontilla mullaksi, Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula muistuttaa tiedotteessa.
Myöskään kukkapenkkejä ei tarvitse rapsutella puhtaaksi lehdistä syksyllä. Lehdet ja kuolleet kukkavarret suojaavat talvehtivia kasveja pakkaselta, viimalta ja kevätauringolta. Sen sijaan syksyn aikana kasvaneet rikkakasvit poistetaan istutusalueilta vielä maan ollessa sulana.
Älä lopeta nurmikon leikkaamista
Monia kyllästyttää nurmikon leikkaaminen jo tässä vaiheessa syksyä ja siksi ruohon leikkuuväli saattaa pidentyä tai leikkaaminen unohtua kokonaan. Silti oikea leikkauskorkeus on syksyllä paljon oleellisempi seikka kuin kesällä.
Kesällä hyväkuntoinen nurmikko voidaan leikata hyvinkin lyhyeksi, mutta nyt nurmikon sopiva korkeus on viisi senttiä. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja leikkauskorkeutta nostamalla yhteyttävää lehtipinta-alaa saadaan enemmän. Syksyllä nurmikkoa leikataan edelleen säännöllisesti, jotta kerralla katkaistaan korkeintaan 1‒2 senttiä yksittäisen nurmiheinän pituudesta.
− Vararavinnon keruun kannalta haitallisinta on, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti ja sitten kerralla leikataan se lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään talven varalle keräämiään ravintovarastoja syksyn kasvuun. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.
− Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis erilaisille talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, Kerttula jatkaa.
Suojaa arat puutarhakasvit pakkaselta ja jäniksiltä
Jaloruusut, jalokärhöt ja arat perennat, kuten ritarinkannus ja karpaattienkello, kannattaa suojata talven kylmyyttä vastaan.
− Lumisina talvina arkojen kasvien päälle asetellut havunoksat lisäävät lumen kinostumista, mikä toimii kasvien suojana. Valitettavasti kunnon lumitalvet eivät ainakaan Etelä-Suomessa ole enää itsestäänselvyys, joten varmempi keino on suojata kasvit puutarhan talvisuojaukseen tarkoitetulla katteella. Kun maan pinta on hieman jäätynyt, talvisuojaa levitetään kasvien päälle 10‒20 sentin kerros, Kerttula opastaa.
Omena- ja päärynäpuut sekä pensasmustikka ovat jänisten herkkua. Nuorille hedelmäpuille kannattaa laittaa sekä runkosuojat että vähintään 1,5 metrin korkuinen verkko ympärille suojaamaan oksistoa. Näin saadaan pidettyä sekä myyrät, jänikset että peurat kasvien ulottumattomissa. Jos kasvien suojaamiseen tarvitaan tukiseipäitä, ne kannattaa laittaa paikoilleen ennen maan jäätymistä.
Lokakuu on paras aika istuttaa sipulikukkia
Paras aika keväällä kukkivien sipulikukkien, kuten tulppaanien ja narsissien, istutukselle on lokakuussa. Tosin Pohjois-Suomessa toimeen kannattaa tarttua heti kuun alkupuolella, että sipulit ehtivät juurtua ennen maan jäätymistä.
− Jos istutus jää myöhään, ja maan pinta on jo ehtinyt jäätyä, kannattaa mullan pinnalle lisätä kunnon kerros puunlehtiä tai kasvien talvisuojakseen tarkoitettua katetta. Tällainen katekerros hidastaa maan routaantumista ja antaa kukkasipuleille lisää juurtumisaikaa, Kerttula vinkkaa.
Kukkasipuleiden istutusalueen maata parannetaan istutusmullalla. Sipulit istutetaan niin syvään, että niiden päälle tulee multaa ainakin kaksi kertaa sipulin korkeuden verran.
