Linnoittautuuko lapsesi aina koulupäivän jälkeen omaan huoneeseensa? Vapaa-ajan harrastuksia tai kavereita ei ole. Jos on, sekin tapahtuu tietokoneen tai muun älylaitteen välityksellä. Vai eikö lapsesi halua käydä koulussa, koska häntä kiusataan siellä ja kaveriseuraa ei ole löytynyt? Kouluarvosanat ovat heikkoja ja jopa koulun keskeyttäminen käy mielessä.
Edellä mainitut voivat viitata siihen, että lapsesi on vaarassa syrjäytyä. Kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä ilmiöstä, sillä eri arvioiden mukaan Suomessa on jopa 50 000–70 000 nuorta, jotka ovat vaarassa syrjäytyä.
Asian käsittely ei ole täysin ongelmatonta. Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) vanhemmuuden tuen asiantuntijan Minna Haapasen mukaan usein syrjäytymisriskistä puhuttaessa keskitytään yksilöllisiin ongelmiin, vaikka kyse ei ole vain yksilöstä, vaan mitä suurimmassa määrin yhteiskunnan suhtautumisesta yksilöön.
– Syrjäytyminen on yhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutumista, ja ennemmin voisikin puhua syrjäyttämisestä kuin syrjäytymisestä, Haapanen pohtii Verkkouutisille.
Hänen mukaansa lasten ja nuorten syrjäytymistä ja syrjäyttämistä ehkäistään tukemalla lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja terveyttä kokonaisvaltaisesti. Erityisen tärkeää on, että haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret saavat oikea-aikaista ja riittävää tukea.
– Tämä koskee esimerkiksi koulukiusaamista kokevia tai siihen osallistuvia, yksinäisyyttä tai mielenterveysongelmia kokevia sekä vaikeissa perhetilanteissa eläviä lapsia ja nuoria.
Haapanen muistuttaa, että kaikki haastavien olosuhteiden keskellä kasvaneet eivät syrjäydy eikä yksittäisten haasteiden tai käytöspiirteiden perusteella ole perusteltua ajatella lapsen tai nuoren tulevan syrjäytymään.
– Keskeistä on tunnistaa ne lapset ja nuoret, jotka tarvitsevat tukea ja pyrkiä ennaltaehkäisemään heidän haasteidensa kasaantuminen.
Muutokset käytöksessä voivat kertoa ongelmista
Vanhemman on tärkeää pysähtyä nuoren tilanteen ääreen erityisesti siinä kohtaa, jos nuoren käytöksessä ja voinnissa on nähtävillä selkeä muutos.
– Tällaiset muutokset saattavat näkyä esimerkiksi ystävistä, perheestä ja sosiaalisista tilanteista eristäytymisenä, mielenkiinnottomuutena asioita kohtaan, joista nuori on aiemmin ollut kiinnostunut tai haluttomuutena huolehtia omasta hygieniastaan tai muista perustarpeista, Haapanen kertoo esimerkkeinä.
Myös muutokset siinä, miten nuori jaksaa käydä koulua, kertovat myös usein nuoren jaksamisesta laajemminkin.
– Toisinaan nuori saattaa ilmaista itsetuhoisia ajatuksia tai toimia itseään vahingoittavalla tavalla esimerkiksi päihteiden käytön tai itsensä satuttamisen suhteen, ja tähän on aina suhtauduttava vakavasti ja yritettävä yhdessä nuoren kanssa selvittää, mitä asioita pahaan oloon liittyy ja millaista apua on saatavilla.
Koulukiusaaminen on yleinen riskitekijä
Mitkä tekijät sitten lisäävät lapsen tai nuoren syrjäytymisriskiä? Asiasta on tehty useita tutkimuksia ja niissä korostuvat samat riskitekijät: koulukiusaaminen, mielenterveysongelmat tai koulu- tai työelämän ulkopuolelle jääminen.
– Myös vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmat, pitkäaikainen taloudellinen niukkuus ja isot muutokset perheen arjessa ovat lapsen ja nuoren hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, Haapanen toteaa.
Syrjäytymisriski liittyy hänen mukaansa kuitenkin aina useampaan asiaan, ja se riippuu riskiä lisäävien tekijöiden samanaikaisuudesta, pitkittymisestä ja yhtäjaksoisuudesta.
– Syrjäytymisriskiin vaikuttavat haasteiden ja huolien lisäksi yksilön ja ympäristön suojaavat, lapsen ja nuoren hyvinvointia tukevat yksilölliset ja ulkoiset tekijät.
Myös MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen palveluissa on huomattu, että monen mielenterveysoireilusta kärsivän nuoren taustalta löytyy yksinäisyyden ja ulkopuolelle jättämisen kokemuksia.
Nuorta ei voi pakottaa puhumaan, mutta anna sille mahdollisuus
Haapasella on antaa vinkit myös tilanteeseen, jossa huoltaja tai vanhempi kokee huolta nuoren hyvinvoinnista.
– Jos vanhemmalla on suuri huoli tilanteesta, voi olla hyvä päästä itse ensin purkamaan omaa huoltaan esimerkiksi puolison, ystävän tai jonkin auttavan tahon kanssa, jotta tunnekuorma ei vyöry sellaisenaan nuoren harteille.
Haapasen mukaan keskustelun avauksessa nuorelle on hyvä avoimesti ja konkreettisesti kertoa, mihin huoli liittyy ja miksi vanhempi haluaa ottaa asian puheeksi. Tärkeää on pyrkiä itse pysymään rauhallisena ja luomaan turvallinen ja kiireetön ilmapiiri keskusteluun.
– Nuorelle on hyvä sanoittaa, että hän on tärkeä ja arvokas, eikä kukaan ole hänelle tilanteesta vihainen vaan tarkoitus on yhdessä etsiä helpotusta pahaan oloon.
Joissain tilanteissa voi käydä niin, että nuori ei halua keskustella asioistaan eikä suostu puhumaan vanhemmalle. Haapanen muistuttaa, että nuorta ei voi pakottaa puhumaan. Silti on jo itsessään tärkeää, että vanhempi tarjoaa tähän kiireettömiä mahdollisuuksia.
– Joskus nuoret saattavat rohkaistua avaamaan ajatuksiaan heille luontaisella tavalla viestitellen, joten sitäkin kannattaa yrittää kasvokkaisten keskusteluyritysten rinnalla.
Nuori saattaa pelätä kuormittavansa vanhempaa murheillaan, joten tästäkin voi yrittää nuorelta kysyä ja tuoda esille, että kaikesta voi puhua ja vanhempi kyllä kestää kuulla.
– Toisinaan nuoren saattaa olla helpompi jutella oman vanhemman sijasta esimerkiksi koulukuraattorille, joten tätäkin vaihtoehtoa kannattaa nuorelle tarjota, Haapanen kertoo.
Hänen mukaansa vanhempana voi pysähtyä myös pohtimaan, mitä nuoren ärtyneen käytöksen alla mahtaa olla.
– Nuorta voi olla helpompi lähestyä, jos torjunnan sijasta näkeekin sen takana piilevää epävarmuutta, huolta tai pelkoa.
Aikuistuva nuori on vastuussa valinnoistaan
Joissain perheissä vanhempia voi huolettaa se, ettei aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori ole kiinnostunut suorittamaan koulua loppuun tai siirtymään työelämään. Riskinä on se, että työ- tai opiskelupaikan puute muuttuu pysyväksi tilanteeksi, josta voi olla vaikea päästä irti.
Samalla on hyvä muistaa, että tässä vaiheessa elämää monet asiat ovat jo nuoren omalla vastuulla. Vanhempi ei voi ottaa nuoren vastuulla olevia asioita kantaakseen. Haapasen mukaan nuorta voi silti pyrkiä motivoimaan ja kannustamaan kohti asioita, jotka tukevat hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.
– Nuoreen voi pyrkiä valamaan itseluottamusta, että hän kyllä pystyy ja pärjää. Harvoin nuoren mielenkiinnottomuudessa opiskelua tai työelämää kohtaan on kyse pelkästään haluttomuudesta, vaan usein taustalla saattaa olla esimerkiksi epävarmuutta omista kyvyistä tai jaksamisen haasteita, Haapanen kertoo.
LUE MYÖS:
Nuoret voivat yhä huonommin – karu tilanne näkyy tukilinjalla
Kiusataanko lastasi koulussa? Tunnista nämä hälytysmerkit
Onko lapsesi koukussa älypuhelimeen? Näissä tilanteissa pitää huolestua