Tekoälyagenttien yleistyminen voi muuttaa asiantuntijoiden ja johtajien työpäivää yllättävällä tavalla. Kun kone hoitaa rutiinityöt entistä nopeammin, ihmiselle voi kasaantua aiempaa enemmän päätöksiä tehtäväksi lyhyemmässä ajassa.
Näin arvioi Ihmisten ja agenttien organisaatio -kirjan (Professional Publishing Finland, 2026) toinen kirjoittaja Tapio Nissilä Verkkouutisille. Kirjassa perehdytään siihen, millaisia vaikutuksia tekoälyagenttien käytöllä on työntekijöille ja organisaatioille.
Nissilän mukaan suuri muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun tekoälyn käyttö siirtyy yksittäisen työntekijän henkilökohtaisesta apuvälineestä osaksi organisaation pysyviä työnkulkuja. Agentti voi esimerkiksi valmistella tarjouksia, tilausvahvistuksia tai muita toistuvia asioita nopeasti ja jatkuvasti.
Ihmiselle jää kuitenkin vastuu. Hänen pitää arvioida agentin ehdotuksia, hyväksyä päätöksiä ja puuttua poikkeustilanteisiin.
– Mitä enemmän rutiinitöitä annetaan agentille, sitä nopeammin ihminen joutuu tekemään niitä samoja vaativia hyväksyntäpäätöksiä. Kun agentit toimivat yli-inhimillisellä nopeudella, pienessä aikaikkunassa täytyy tehdä entistä enemmän, Nissilä sanoo.
Nissilä ja kirjan toinen kirjoittaja Niklas Nordling kutsuvat ilmiötä päätöskompressioksi. Ajatus on, että päätökset eivät välttämättä vähene tekoälyn myötä, vaan ne pakkautuvat työpäivään entistä tiheämmin.
Kirjassa huomautetaan lisäksi, että rutiinityö on voinut tarjota ihmiselle samalla pieniä palautumisvälejä vaativien ratkaisujen välissä. Kun agentti ottaa rutiinit hoidettavakseen, jäljelle voivat jäädä vaativat päätökset peräkkäin.
Tekoälyn piti vapauttaa aikaa – toisin kävi
Tekoälyä on samalla markkinoitu keinona vähentää työmäärää ja vapauttaa ihmisten aikaa. Nissilän mukaan näin ei kuitenkaan välttämättä käy käytännössä.
– Oletko nähnyt vielä ketään ihmistä, joka tekisi vähemmän töitä sen takia, että hän käyttää tekoälyä? Nissilä kysyy.
Nissilä kertoo tuntevansa ainoastaan yhden ihmisen, joka on automatisoinut osan toistuvista tehtävistään ja tietoisesti jättänyt vapautuneen ajan muuhun elämään. Hänen mukaansa tämä on kuitenkin poikkeuksellista.
Useammin tekoälyn nopeus houkuttelee ottamaan tehtäväksi lisää.
– Kun huomataan, että tekoäly tekee tämänkin asian todella nopeasti, mietitään, tekisiköhän se vielä toisenkin asian nopeasti. Sitten meistä tulee ahneita ja rupeamme tekemään pitkiä päiviä, Nissilä sanoo.
Hänen mukaansa taustalla voivat olla sekä uuden teknologian oppimiseen liittyvä kiinnostus että tunne siitä, että tekoälyn avulla pystyy jatkuvasti tekemään enemmän. Tällöin tekoälyn vapauttama aika ei välttämättä jää vapaaksi, vaan täyttyy uusilla tehtävillä ja päätöksillä.
Hyväksymisestä voi tulla rutiinia
Nissilän mukaan ihmisestä voikin muodostua tekoälyä hyödyntävän organisaation uusi pullonkaula.
Ongelma korostuu, jos ihmisen tehtäväksi jää koneen tuottamien ratkaisujen jatkuva valvominen.
– Kun ensimmäisen kerran klikkaat ”hyväksy” ja toisen kerran klikkaat ”hyväksy”, ajatus on vielä mukana. Mutta kun olet tehnyt hyväksyntätyötä vaikka 20 tai 30 minuuttia, ajatukset ovat jossain aivan muualla ja klikkaus on sitten vain rutiini, hän sanoo.
Kirjaa varten haastatellut useiden agenttien kanssa työskentelevät ihmiset kuvasivat Nissilän mukaan myös tilanteita, joissa päätöksenteko oli päivän jälkeen tuntunut poikkeuksellisen raskaalta.
Osa kertoi, ettei työpäivän päätteeksi enää jaksanut päättää edes sitä, mitä perhe söisi päivälliseksi.
– Vaikka itse tietäisi, että osaa tehdä tämän päätöksen. Koska on aikaisemminkin päättänyt, mitä perhe syö. Mutta nyt ei vain pysty tekemään sitä päätöstä. Päivä on ollut kognitiivisesti aivan liian raskas, Nissilä kuvailee.
Kirjassa ilmiö liitetään laajempaan ”huomion pullonkaulaan”. Tekoälyn kapasiteettia voidaan kasvattaa, mutta ihmisen huomio, ymmärrys ja kyky tehdä harkittuja päätöksiä eivät skaalaudu samalla tavalla.
Itse asiassa hitaus on ihmisaivoille jopa eräänlainen ”puskuri”, kun asioita on ehtinyt miettiä ensin rauhassa ennen päätöksentekoa. Tällaista puskuria ei pääse muodostumaan jatkuvassa tekoälyagenttien tekemien päätösten hyväksymisprosessissa.
Ihmistä ei pitäisi jättää vain vahtimaan
Yhä useampi työtehtävä voidaan siirtää tekoälylle. Teknologian kehittyessä sille voidaan antaa myös entistä vaativampia tehtäviä. Nissilän mukaan oikea ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että jokaisen tekoälyjärjestelmän perään asetetaan ihminen tarkistamaan tuloksia.
Organisaation pitäisi sen sijaan määritellä tarkasti, mitä päätöksiä tekoäly saa tehdä itsenäisesti ja missä tilanteissa ihmisen hyväksyntää todella tarvitaan.
Nissilä antaisi koneelle enemmän itsenäisyyttä esimerkiksi päätöksissä, joiden mahdolliset virheet huomataan nopeasti, joiden taloudelliset seuraukset ovat pieniä ja jotka voidaan tarvittaessa perua.
Jos virhe taas voi tulla näkyviin vasta kuukausien päästä, aiheuttaa suuria tappioita tai johtaa peruuttamattomaan seuraukseen, ihmisen kontrollia tarvitaan enemmän.
Hän suhtautuu siksi kriittisesti yleiseen human in the loop -periaatteeseen, jos se tarkoittaa vain ihmisen lisäämistä järjestelmän valvojaksi.
Olennaista olisi määritellä, mitä ihmisen pitää tarkalleen tehdä, missä vaiheessa hänen pitää puuttua toimintaan ja millaiset tiedot ja koulutus hän tarvitsee tehtävän hoitamiseen.
Muuten tekoälyn tuottavuushyöty voi Nissilän mukaan muuttua loputtomaksi hyväksymisen ja valvonnan virraksi.
LUE MYÖS:
Tekeekö tekoäly meistä tyhmiä? Aivotutkija varoittaa vakavista seurauksista
