– Kun rahaa oli, sitä jaettiin osakkeenomistajille eikä sijoitettu uuden innovointiin. Nyt teollisuuden valitus kustannuskilpailukyvystä on turhaa, sanoo Jyväskylän yliopiston innovaatiotoiminnan tutkimusprofessori Antti Hautamäki.
Professoreiden mielestä Suomen menestys perustuu todennäköisesti vastakin ennen kaikkea paperi- ja metsäteollisuuteen sekä tietotekniikkapalveluihin, joissa Suomen suhteellinen etu on suurin.
Näillä aloilla yritysten tulisi keskittyä kansainvälisissä arvoketjuissa sellaisiin toimintoihin, jotka tuottavat eniten arvonlisäystä, esimerkiksi suunnitteluun, konsultointiin, testaukseen ja brändäykseen sekä markkinointiin. Myös johtamista tulisi uudistaa voimakkaasti.
Lehden haastattelemat professorit tarjoavat Suomelle lääkkeeksi luottamusta omiin vahvuuksiin ja rohkeutta kokeilla niiden nojalla uutta, epäonnistumisen uhallakin.
Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjolan mukaan kunkin maan viennin rakenteesta voidaan päätellä, millä aloilla maa on hyvä.
Pohjolan mukaan Suomen suhteellinen etu on suurin paperi- ja puuteollisuudessa. Niissä Suomi on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi tärkeimmät läntiset kauppakumppaninsa Ruotsi ja Saksa. Kaikkiaan Suomi on hyvä kymmenellä alalla.
– Suomen heikkous on, että olemme hirveän hyviä, mutta vain muutamalla alalla. Monilla niistä tuotetaan juuri sellaisia investointihyödykkeitä, joiden kauppa on maailmalla ongelmissa, Pohjola sanoo.
Siitä huolimatta Suomen talous menestyy tulevaisuudessa Pohjolan mukaan samoilla aloilla, joilla Suomella on suhteellinen etu nyt – tuotteet vain muuttuvat toisiksi tai uusiksi palveluiksi.
Torpatut hankkeet esiin pöytälaatikosta
Hyvä esimerkki on peliala. Se perustuu perinteisestä elektroniikkateollisuudesta vapautuneeseen osaamiseen, mutta lopputuotteet ovat uusia.
Asiantuntijat kuitenkin toppuuttelevat puheita pelialasta Suomen viennin pelastajana. Vaikka yli 90 prosenttia alan tuotannosta menee vientiin, ala on toistaiseksi pieni: se työllistää Suomessa noin 1 800 henkeä, ja sen liikevaihto oli viime vuonna noin 250 miljoonaa euroa. Sen sijaan esimerkiksi matkailussa Suomella ei ole suhteellista etua, vaikka toistaiseksi ala tuokin kansantalouteen enemmän euroja kuin peliala.
Asiantuntijat vaativat uudistumista etenkin niiltä pieniltä ja keskisuurilta teknologia-alan yrityksiltä, jotka aiemmin elättivät itsensä alihankkijoina, mutta pyristelevät nyt tavaraloukussa.
Professoreiden mukaan niiden pitäisi jo lakata haikailemasta entisten veturiyritystensä perään, kaivaa kertaalleen torpattujakin ideoita pöytälaatikosta ja kehittää sekä testata uusia tuotteita ja palveluita.
Yritysten pitäisi keksiä itsensä uudelleen globaaleissa arvoketjuissa, professorien mukaan mahdollisimman lähellä koko ketjun hallintaa eli varsinaisen lopputuotteen kauppaa.
Yksi menestyksen resepti tulevaisuuden talouskilvassa heidän mukaansa on pyrkiä hallitsemaan kansainvälisiä arvoketjuja. Suomessa on perinteisesti ollut vain muutamia suuryrityksiä, jotka ovat tähän pystyneet: Nokia, Kone, Metso ja Wärtsilä. Muutoin etenkin teknologiateollisuutemme on perustunut alihankintaan.
Vastuun uusien lopputuotteiden innovoinnista asiantuntijat vierittävät yritysten johdolle. Ongelma vain on, että Suomesta puuttuu taitavia yritysjohtajia.
– Meillä koulutetaan taitavia insinöörejä, mutta kukaan ei kouluta yhtä taitavia yritysjohtajia. Siksi heitä ei ole osattu kasvattaa yrityksissäkään, sanoo yritysrahoituksen johtava asiantuntija Mauri Heikintalo Sitrasta.
