Oppositiopuolueet ovat esittäneet ratkaisuksi vanhusten hoivapalveluissa ilmenneisiin ongelmiin lakiin kirjattavaa hoitajamitoitusta. Mitoituksen halutaan olevan 0,7 hoitajaa vanhusta kohti nykyisen 0,5:n suosituksen sijaan.
Myös keskusta on ilmoittanut haluavansa hoitajamitoituksen lakiin. Sinisten Simon Elon mukaan suosituksen voisi nostaa 0,7:ään. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi torstaina, että kaavamaisen desimaaliluvun sijaan hoitajamitoituksen on lähdettävä asiakkaan henkilökohtaisesta hoidontarpeesta.
THL:n Iäkkäät, vammaiset ja toimintakyky -yksikön päällikkö Minna-Liisa Luoman mukaan hoitajamitoitus ja sen nosto eivät ole yksinkertainen ratkaisu hoivakodeissa ilmenneeseen henkilöstövajaukseen. Luoman mukaan tiukan mitoituksen sijaan olisi huolehdittava, että hoitajia on riittävästi kunkin hoitotilanteen ja asiakkaan tarpeiden mukaan.
− Jos on hyvin paljon hauraita vanhuksia ja muistisairaita, jotka tarvitsevat paljon hoivaa, ei sitä pienellä porukalla tehdä. Hoitajamitoituksen alarajan pohtiminen riippuu täysin hoitoyksiköstä, Minna-Liisa Luoma sanoo Verkkouutisille.
Hoitoisuusmittarilla tarkoitetaan vanhuksen tilasta kertovaa arviota, josta päätellään hänen hoidontarpeensa. Siinä voidaan muun muassa katsoa, minkälainen toimintakyky vanhuksella on tai miten paljon hänellä on läheisten apua kotona tarjolla. Tehy on esittänyt valtakunnallisen hoitoisuusmittarin käyttöönottoa sen arvioimiseksi, kuinka paljon hoitajia kuhunkin yksikköön tarvitaan.
Luoman mukaan hyvin toimiva hoitoisuusmittari on joustavampi tapa arvioida, kuinka paljon hoitohenkilökuntaa tarvitaan, kuin kiinteä hoitajamitoitus.
− Tällaisia arvioita pitäisi tehdä järjestelmällisesti samalla tavoin kaikille. Näin pystyttäisiin esimerkiksi osastojen välillä vertailemaan, että jos jossakin on asiakaskunta mennyt huonompaan kuntoon, sinne ohjataan enemmän hoitajia. Tätähän toki jo tehdäänkin, ja näistä on paljon hyviä esimerkkejä. Mutta jossakin kohtaa nämä ovat ilmeisesti myös pettäneet, Luoma sanoo.
− Tottahan on, että kotihoidosta tulee koko ajan enemmän huonokuntoisempia vanhuksia hoivakoteihin. Tämä voisi olla peruste sille, että 0,5:n alarajaa nostettaisiin jonkin verran. Mutta eihän sen kaikkialla tarvitse olla niin, hän lisää.
”Julkisenkin puolen ongelmat olleet esillä”
Huomion keskipisteenä vanhuspalvelukohussa ovat olleet yksityiset hoivapalvelulaitokset. THL:n Vanhuspalvelujen tila -tutkimuksen mukaan ongelmia on ilmennyt kuitenkin yhtä lailla myös julkisella puolella.
Minna-Liisa Luoman mukaan mitoituksista puhuttaessa julkinen puoli voisi olla nyt yhtä lailla keskiössä.
− Ja onhan niitä ongelmia ollutkin esillä. Yksityisellä puolella 44 hoivalaitosta alitti seurantaviikolla 0,5:n suosituksen ja julkisella puolella 40, että ero ei ole valtava, Luoma sanoo.
Hänen mukaansa julkinen puoli on ilmeisesti petrannut sote-uudistuksen ja valinnanvapauden mahdollisesti tuoman kilpailutilanteen vuoksi. Tämän takia julkinen puoli on voinut näyttäytyä nyt yksityistä ongelmattomampana.
− Julkisella puolella nykyisin hankitaan sijaiset yleisimmin keskitetystä saman palveluntuottajan varahenkilöstöstä, kun taas yksityisellä puolella esimiehet edelleen hankkivat sijaiset. Julkisella puolella sijaisia on siis voinut olla helpompi järjestää, eivätkä tilanteet ole päässeet samoin kriisiytymään kuin yksityisellä puolella, Luoma arvioi.
