Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan koronaviruspandemia osoitti yhtenäisen ja kattavan tilannekuvan tarpeen.
Koronaepidemian hoito edellytti kansallisen tietopohjan jatkuvaa hyödyntämistä sekä tietotuotannon nopeuttamista ja laajentamista. Pandemian alkaessa kattavaa ja ajantasaista kansallista tilannekuvaa koko terveydenhuollosta ei kuitenkaan ollut.
Pandemian alettua Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toimijat alkoivat nopeasti rakentaa järjestelmiä paremman kansallisen tilannekuvan muodostamiseksi.
Kansallinen tilannekuva koostettiin THL:n rekistereistä ja kyselyistä, tehohoidon laaturekisteristä, materiaalisen valmiuden tilannekuvasta sekä Fimean muodostamasta lääkehoidon tilannekuvasta.
– Tilannekuvakokonaisuus rakennettiin eri tietolähteistä pitkälti koronapandemiaa varten, kertoo THL:n kehittämisjohtaja Jukka Jokinen tiedotteessa.
THL:n mukaan koronavirusepidemia nosti esiin useita tilannekuvaa koskevia haasteita. Valtakunnallista päätöksentekoa varten nousi uusia tietotarpeita esimerkiksi käytössä olevista tiloista, laitteista ja varusteista, joita ei ennen ollut koettu merkityksellisiksi yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta. Tilannekuva ja siitä johdetut päätökset tuli myös saada aikaan aikaisempaa paljon nopeammassa tahdissa.
Uusia tiedonkeruita oli pandemian aikana kehitettävä nopeasti. Osa tiedonkeruista oli työvoimavaltaisia, vaati muistuttelua ja tuotti maantieteellisesti vaihtelevia tuloksia.
Laadukas ja oikea-aikainen tieto on edellytys laadukkaalle päätöksenteolle ja terveysturvallisuuden ylläpitämiselle. Kriisitilanteessa päätöksenteon tueksi saatavan tiedon ajantasaisuus, kattavuus ja laatu saattavat kuitenkin poiketa normaalitilanteesta. Päätöksiä voidaan joutua tekemään puuttuvan ja muuttuvan tiedon varassa.
– Pandemia-ajan työtä ja tietopohjaa arvioimalla voimme varmistaa, että seuraaviin häiriötilanteisiin olemme varautuneet laadukkaalla tiedolla. Varautuminen ja tilannekuva edellyttävät hyvää yhteistyötä hyvinvointialueiden, niiden valmiuskeskusten, THL:n ja muiden poikkihallinnollisesti toimijoiden kesken, sanoo THL:n Terveysturvaajat-osaston johtaja Otto Helve.
Koronaviruspandemian aikana pystyttiin ensimmäistä kertaa seuraamaan sairaalahoitoon joutuvien henkilöiden ominaisuuksia, hoitojaksojen kestoja ja palvelujärjestelmälle aiheutuvaa kuormitusta viikoittain.
Kansallisella ja alueellisella tasolla pystyttiin tuottamaan tietoa esimerkiksi koronasairaalahoidon ilmaantuvuudesta pandemian kannalta tärkeiden taustatekijöiden, kuten riskiä lisäävien sairauksien, iän sekä saatujen rokoteannosten mukaan. Lisäksi pystyttiin seuraamaan rokotusten kykyä estää sairaalahoitoa vaativia taudinkuvia tai kuolemia.
Tilannekuvan rakentaminen muuttuvassa tilanteessa edellytti tietojen yhdistämistä useista eri rekistereistä ja tietolähteistä.
– Myös jatkossa on keskityttävä kansallisten sosiaali- ja terveysrekisterien kehittämiseen yhdessä hyvinvointialueiden kanssa, jotta ei kuormiteta terveydenhuollon ammattilaisia erilliskyselyillä, Jukka Jokinen painottaa.
