Norjan tiedustelupalvelu E-tjenesten on julkaissut tiedusteluraporttinsa Fokus 2023. Sen mukaan Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon saa Venäjän kohdistamaan huomiotaan luoteisrajaansa, jolloin Norjan meri- ja maa-alueiden sekä infrastruktuurin geopoliittinen merkitys kasvaa. Euroopan riippuvuus Norjan energiasta kasvaa, mikä vielä lisää Norjan merkitystä.
E-tjenesten ennustaa Venäjän toimia seuraavan 10 vuoden aikajänteellä seuraavasti:
1) Venäjän sota Ukrainassa on lisännyt Venäjän tarvetta lujittaa turvallisuusintressejään arktisella alueella, koska sen asevoimien konventionaalinen kyky on heikentynyt ja koska se ei pysty pitämään arktista aluetta erillään vastakkainasettelustaan Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Tämä voi saada Kremlin asettamaan punaisia linjoja ja reagoimaan voimakkaammin kokemiinsa uhkiin. Norjan lähialueille syntyy pysyvä konfliktin mahdollisuus.
2) Venäjän sotilasdoktriinin keskiössä ovat nopeat ennaltaehkäisevät iskut, joilla tuhotaan kriittiset kohteet syvällä vihollisalueella. Ukrainan kokemusten jälkeen on todennäköistä, että Venäjä ennemmin kehittää strategista hyökkäyskykyään kuin luopuu siitä. Hyökkäyksessä Norjaan ja Naton alueelle siviili-infrastruktuuri olisi Venäjän ensisijaisena kohteena nopeammin kuin Ukrainassa, jossa se pyrki alussa säästämään sitä.
3) Venäjän strategisen pelotteen ja Natoa vastaan käytävän sodankäynnin strategiaan kuuluvat keskeisesti kaukovaikutteiset täsmäaseet, joihin on sijoitettu paljon. Niitä on käytetty kestämättömästi Ukrainassa, minkä vuoksi niiden rakentaminen on Venäjällä ensi sijalla talouden taantumasta ja pakotteista huolimatta. Sotaa edeltävän määrän saavuttaminen kestää viidestä kymmeneen vuotta.
4) Strategisten ydinaseiden rooli kasvaa Venäjällä, jos tavanomaisen asevoiman jälleenrakentaminen muodostuu ylipääsemättömäksi taloudelliseksi haasteeksi. Se merkitsisi ydinase-eskalaation kynnyksen madaltumista myös Norjan lähialueilla. Samaan aikaan Venäjän vedenalaisen tiedustelun ja sabotaasin, elektronisen sodankäynnin, satelliittien torjunnan ja merimiinojen uhka kasvaa.
5) Venäjän tavanomaisen asevoiman heikkeneminen saattaa jäädä lyhytaikaiseksi. Ukrainan kokemusten voidaan odottaa saavan aikaan muutoksia asevoiman rakenteissa, hankintasuunnitelmissa, organisaatiossa ja johtamisessa. Venäjän asevoimien taistelukyky vahvistuu ajan kuluessa.
6) Valtakamppailu Venäjän johdossa lisääntyy, ja samalla kansan tuki keskus- ja aluejohdoille heikkenee. Maa kuitenkaan tuskin kehittyy demokraattisempaan suuntaan. Venäjästä on tulossa yhä autoritaarisempi ja militarisoidumpi, ja sen propagandakoneisto pyrkii yhdistämään kansaa hallinnon luoman todellisuuskuvan avulla. Tämä heijastuu myös Venäjän ulkopolitiikkaan.
7) Venäjän Norjaa ja sen lähialueita koskevat päätösprosessit ovat yhä arvaamattomampia. Moskova pitää Norjaa yhä enemmän osana läntistä aggressiivista kollektiivia ennemmin kuin naapurimaana, jolla voisi olla yhteisiä intressejä. Venäjän diplomaattinen vuoropuhelu lännen kanssa vähenee, mikä voi johtaa helpommin Kremlin väärinkäsityksiin Norjan poliittisesta asemasta.
