Suomalainen pääsiäinen on kuin sekametelisoppa, jossa on aineksia kristinuskon kolmesta kirkkosuunnasta: katolisesta, ortodoksisesta ja protestanttisesta.
– Näihin tapoihin luova kansa on alusta pitäen sekoittanut kansanomaisia ja kristinuskoa vanhempia aineksia, sanoo Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko Verkkouutisille.
Palmusunnuntaisin lapset pukeutuvat noidiksi ja kiertävät ovelta ovelle virpomassa pajunvitsoilla.
– Pajuilla virpomisen, leikinomaisen loitsimisen taustalla on ortodoksisuus ja oksilla siunaaminen. Ja ihan perimmäisenä Jeesuksen ratsastaminen aasilla Jerusalemiin ja hänelle heilutellut ja tielle heitellyt palmunoksat, Nirkko sanoo.
Noitaperinne on vakiintunut Suomeen 1800-luvulla. Nykyisen palmusunnuntaisen asunsa pikkunoidat ovat saaneet pikkutrullien kiertueesta. Pikkutrullit kiersivät etenkin Ruotsissa ja Länsi-Suomessa.
– Läntinen lastenperinne ja itäinen virpominen ovat sekoittuneet Suomessa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Jokavuotista pääsiäisperinnettä on kinata, mikä on ”oikeaa” ja mikä ”väärää” virpomista, Nirkko sanoo.
Pääsiäisenä pahat henget kiersivät
Ennen pääsiäiseen alettiin valmistautumaan jo laskiaisena, jolloin valmistauduttiin paastoon. Paasto loppui pääsiäiseen.
– Kiirastorstaina kirkoissa on rituaalisesti puhdistauduttu ennen ehtoollista, kun taas suomalaisen kansanuskon sovelluksena on ajettu ”kiiraa”, jonkinlaista pahaa olentoa tai voimaa talosta pois, siten että on kierretty taloa mekastamalla ja savuttamalla: ”Kitis kiira metsään, tulta savua selkään!”, Juha Nirkko sanoo.
Kiira tulee muinaisskandinaavisesta puhdistamista tarkoittavasta sanasta. Sen kirkollinen merkitys tarkoitti synninliasta puhdistautumista.
Pitkäperjantaina vanha kansa söi kylmiä ruokia. Uskottiin, että pahat henget kiersivät.
– Ruoskitun Jeesuksen muistoksi ja katumuksen osoitukseksi on saatettu piiskata omia perheenjäseniä pitkäperjantaina. Ja pidetty varmana, että sääkin on huono, Nirkko kertoo.
– Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välinen aika, etenkin ”lankalauantai” on ajateltu vaaralliseksi vaiheeksi, jolloin pahoilla voimilla on parhaat edellytykset toimia. Pahantahtoisten ihmisten on uskottu – tai ilkeämielisesti ainakin väitetty – toimivan varallisuutensa lisäämiseksi yhteistyössä Paholaisen kanssa. Heidän uskottiin saaneen tältä yliluonnollisia kykyjä, kuten lentotaidon Kyöpelinvuoren matkaa varten. Pirulle käytiin muka näyttämässä saalista ja maksamassa veroa.
Pahojen henkien pelottelua varte poltettiin Keski-Pohjanmaalla ja Länsi-Suomessa kokkoja. Niillä oli kaksi tarkoitusta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
– Noidat olivat oletetusti liikkeellä ja niiden toimintaa ilmatilassa tuli häiritä. Toki varmasti jo vuosisatojen ajan on nautiskeltu yhteisöllisistä tulista muuten vaan, ja yritetty tehdä isommat kuin naapurikylällä.
Aina kyse ei ollut kuitenkaan pahoista hengistä vaan pahantahtoisuudesta. Nirkko kertoo, että aiemmin naapureiden karjaa ja viljaonnea saatettiin käydä haittaamassa erilaisin ilkitöin.
– Eikös tätä olekin vaikea käsittää, kun nykyisin ei olla yhtään kateellisia ja hyvinvointia riittää tasaisesti kaikille? Esi-isien ja -äitien maagiset toimet olivat leikkauksia ja tulonsiirtoja yksityistalouksien tasolla, tai ainakin yrityksiä.
Mämmiä on syöty jo 1700-luvulla
Vaikka paasto loppui, niin pääsiäisenä ei ollut suuria syöminkejä. Syynä voi olla osin se, että talojen varastot olivat loppu ja luontokin vasta heräili uuteen kasvukauteen.
Mämmi on kuulunut jo pitkään suomalaiseen pääsiäiseen.
– Imelletyn viljapuuron syömisen symboliseksi perusteeksi voi löytää juutalaisten happamattoman leivän juhlan, jonka alkukohtana on äkkipako Egyptin orjuudesta – leipätaikinaa ei ehditty hapattaa. Kirjallisia tietoja mämminsyönnistä nimenomaan pääsiäisenä Suomessa löytyy 1700-luvulta lähtien, Juha Nirkko sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
– Mämmin kaltainen ruoka on tunnettu monissakin kulttuureissa, esimerkiksi Persiaa on esitetty yhdeksi alkuperäisimmistä mämmimaista.
Mämmi on kuitenkin ollut suomalaisissa pöydissä jo sitäkin ennen.
– Länsi-Suomessa mämmiä tehtiin jo keskiajalla, liittyen ehkä kunnon leivinuunien käyttöönottoon maalaistaloissa. Ydinaluetta on ollut Häme. Mämmi levisi kotitalousvalistuksen tehostamana koko Suomen kattavaksi vasta 1900-luvun mittaan, ja monet sitä vieroksuvat ulkonäön takia vieläkin, Nirkko sanoo.
– Mämmi oli kuitenkin näppärä paastoruoka, esim. ankarimpana paastopäivänä pitkäperjantaina kun uuniakaan ei lämmitetty – eikä lisukkeeksi todellakaan pantu maitotuotteita.
Lähde: Risto Pulkkinen – Suomalainen kansanusko – Samaaneista tonttuihin
