Toisinaan somessa ja keskustelupalstoilla puidaan tapauksia, joissa kiinteistönvälittäjä on kieltäytynyt ottamasta asunnon ostotarjousta vastaan ja viemästä sitä myyjälle. Mutta millaisissa tilanteissa näin voi tehdä?
Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton toimitusjohtaja Tuomas Viljamaa sanoo, että on nykyisin varsin tyypillistä, että välittäjä kieltäytyy viemästä tarjousta eteenpäin.
Hänen mukaansa ostajaehdokkailla asiaan liittyy joskus hieman ”tietoistakin väärinymmärrystä”.
– Myyjä on saattanut etukäteen ilmoittaa välittäjälle, että tämän hinnan alle en suostu myymään, Viljamaa toteaa Verkkouutisille.
– Jos sähköisiä allekirjoituksia rupeaa sellaiseen tarjoukseen hakemaan, niin sehän on turhaa työtä kaikille, jos myyjä on sanonut, että ei missään nimessä myy, Viljamaa viittaa viralliseen tarjousprosessiin.
Hän kuitenkin uskoo, että välittäjät yleensä pitävät myyjät ajan tasalla tarjouksista. Viljamaan oma kanta on, että tarjoukset kannattaa viedä myyjälle matalalla kynnyksellä.
– Jos taas yhteydenottoja ja tarjouksia ei tule, se kertoo, että asunnon pyyntihinta on liian korkea.
Yleisin syy tarjouksen välittämättä jättämiseen on juuri liian alhainen tarjous.
– Jos asunnon hintapyyntö on 300 000 euroa ja joku tarjoaa siitä 120 000 euroa, ja sitten tarjoaja loukkaantuu, jos tätä ei oteta vastaan, niin ehkä sen pitäisi olla niin päin, että välittäjä ja myyjä loukkaantuvat, Viljamaa huomauttaa.
Joskus saattaa olla kyse siitäkin, ettei myyjä yksinkertaisesti voi myydä. Jos asunnosta on vielä lainaa jäljellä, pankki voi esimerkiksi edellyttää, ettei asuntoa myydä tietyn hinnan alle.
Jopa 30–40 prosenttia alle pyyntihinnan
Nykyinen asuntomarkkinatilanne on saanut jotkut, etenkin asuntosijoittajat, tekemään lähes polkuhintaisia tarjouksia. Niillä testataan, kuinka kova tarve myyjällä on irtautua asunnostaan.
– Pääkaupunkiseudun pienissä asunnoissa voi olla omistajina sijoittajia, jotka tosi mielelläänkin haluavat eroon, ja niissä olen kuullut jopa 30-40 prosentin laskusta pyyntihintaan nähden, Tuomas Viljamaa kertoo.
Keskimäärin tinkivaraa voi Viljamaan mukaan olla 5-15 prosenttia, mutta hän korostaa, että yksiselitteistä vastausta on mahdoton antaa.
– Olen varovainen sanomaan, sillä esimerkiksi perheasuntojen kysyntä on kasvanut. Niiden hinnoissa on jopa vähän ollut nousua Helsingin ja Turun alueilla, ja on syntynyt tarjouskilpailuja, joissa siis hinta menee yli pyynnin.
Entä sitten se, että ostajaehdokas haluaa niin sanotusti avata pelin matalalla tarjouksella ja toivoo myyjän tekevän vastatarjouksen? Viljamaa muistuttaa, että asuntokauppa on säänneltyä, ja jos myyjä tekee vastatarjouksen, se on sitova.
– Jos tarjous 300 000 euron asunnosta on 150 000 ja myyjän vastatarjous on 295 000, niin kuinka pitkälle sillä päästään, hän havainnollistaa.
– On toki välittäjiä, jotka ovat pystyneet neuvottelemaan yhteistä pintaa, vaikka hintapyynnön ja tarjouksen välillä olisi ollut 100 000 euroa, Viljamaa lisää.
Välittäjällä on harkintavaltaa
Kiinteistönvälitystoimintaa valvovan viranomaisen eli Lupa- ja valvontaviraston elinkeinovalvonta- ja oikeusturvatoimintayksikön juristi Matti Pihlajamaa kertoo, että tarjouksen vastaanottamatta jättäminen ei välttämättä ole hyvän välitystavan vastaista.
– Hyvän välitystavan mukaan välitysliikkeen tulee vastaanottaa kaikki toimeksiantajan kannalta järkevät ostotarjoukset eli sellaiset, jotka ovat riittävän lähellä toimeksiantajan vaatimuksia. Tästä välitysliikkeen harkintavallasta johtuu, ettei välitysliikkeellä ole velvollisuutta ottaa vastaan mitä tahansa ostotarjousta, Pihlajamaa sanoo.
– Välitysliikkeen ei esimerkiksi tarvitse ottaa vastaan sellaista tarjousta, joka on merkittävästi huonompi kuin aiempi, joko hylätty tai vielä avoinna oleva tarjous.
Välitysliike on myös voinut saada toimeksiantajalta ohjeita, eikä välittäjän tarvitse ottaa vastaan tarjousta, joka ei vastaa näitä ohjeita.
Pihlajamaan mukaan LVV:n käsiteltäväksi on ainakin jossain määrin tullut ilmoituksia, joissa tarjouksen jättäjä on epäillyt, ettei hänen tarjoustaan ole viety myyjälle tiedoksi.
LVV:lle voi tehdä ilmoituksen, jos epäilee, että välitysliike on toiminut vastoin lakia tai hyvää välitystapaa.
Tänä vuonna tehdyistä ilmoituksista suurimmat osuudet koskevat tiedonanto- ja selonottovelvollisuutta (25–30 % ilmoituksista) sekä tarjousmenettelyä (15–20 %).
Ensimmäisessä on kyse esimerkiksi remontteja koskevista tiedoista, kosteus- ja homevaurioista ja rakennusluvista. Tarjousmenettelyä koskevissa ilmoituksissa aiheina toistuvat Pihlajamaan mukaan esimerkiksi tarjouksen käsittely, tarjouskilpailu, päällekkäiset tarjoukset, tarjouksen välittäminen myyjälle sekä kilpailevista tarjouksista kertominen.
Hinnasta neuvottelu ei sido osapuolia
Matti Pihlajamaa myös muistuttaa, että tarjousten ja vastatarjousten on oltava kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ja suullisia tarjouksia voidaan hyväksyä vain harvinaisissa poikkeuksissa.
– Ostajaehdokkaan kanssa on kuitenkin mahdollista käydä alustava neuvottelu, jossa vasta tunnustellaan mahdollisen tarjouksen hintaa ja muita ehtoja sekä toimeksiantajan suhtautumista niihin. Tällöin ei ole kyse varsinaisesta tarjousmenettelystä, joka sitoisi ostajaehdokasta tai toimeksiantajaa mihinkään, Pihlajamaa toteaa.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) kuluttajaneuvonta ohjeistaa tekemään ensin kirjallisen reklamaation välitysliikkeelle, mikäli epäilee ongelmaa toiminnassa. Tarvittaessa asiaa voidaan sovitella välitysliikkeen kanssa tai se voidaan ohjata kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi.
KKV:n erityisasiantuntija Kirsi Nummi kertoo, että kiinteistönvälitykseen liittyvät yhteydenotot kuluttajaneuvontaan koskevat useimmin esimerkiksi välityspalkkioita tai muita kuluja, välitystoimeksiannon virheitä, puutteellisia asiakirjoja ja selonottovelvollisuuden laiminlyöntejä.
LUE MYÖS:
Onko sinulla asuntolaina? Tämä jousto jää monelta käyttämättä
Asuntomarkkinoilla voi odottaa suuri yllätys
