Suojelupoliisi lupaili syksyllä 2012, että Tiitisen lista saatetaan antaa tutkijoiden käyttöön vuonna 2015. Tuo vuosi on nyt.
Lista on 25 vuoden ikäinen. Suojelupoliisin silloinen päällikkö Seppo Tiitinen sai listan paristakymmenestä suomalaisnimestä Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelun edustajalta kevätkesällä 1990.
Varsinainen suojelupoliisin asiakirjojen salassapitoaika on 60 vuotta. Tutkimuslupa 25 vuotta vanhempaan aineistoon voidaan kuitenkin myöntää lain mukaan tieteellistä tutkimusta, tilastointia tai selvityksiä varten ”jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty”.
Suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantalan mukaan tutkimuslupaa voidaan harkita tutkimussuunnitelman perusteella, jos sellainen saadaan.
”Tutkimuksen edellytykset ja tutkimusmateriaalin käyttö sovittaisiin tapauskohtaisesti”, Jyri Rantala toteaa Verkkouutisille.
”Mitään tarkkaa päivämäärää materiaalin vapautumiselle tutkimuskäyttöön ei ole, koska 25 vuoden suoja-aika perustuu historian saatossa muotoutuneeseen käytäntöön”, Rantala sanoo.
Suojelupoliisin mukaan vasta tutkimushakemuksen tullessa he päättävät, voidaanko listan nimiäkään kertoa tutkimuksen mukana. Syynä on muun muassa tietojen alkuperäinen saaminen kolmannelta osapuolelta.
Nimien julkistuksestaan ei ole päätetty. Sekään ei ole tullut ajankohtaiseksi, koska tutkimuslupahakemuksia ei ole tullut.
”Todennäköisesti joitakin rajoituksia materiaalin käytölle asetettaisiin, mutta päätöstä siitäkään asiasta ei ole”, Rantala sanoo.
Suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen antoi 2003 oikeuskanslerille selvityksen kyseisestä Stasi-listasta. Selvityksen mukaan se on ”lista entisen Mfs-residentin kontakteista Helsingissä”, ”länsisaksalaisiin tietoihin perustuvasta, pelkät nimet sisältävästä niiden henkilöiden listasta, joihin DDR:n tiedustelupalvelun (Mfs eli Stasi) Helsingin edustaja oli länsisaksalaisen käsityksen mukaan pitänyt yhteyttä Helsingissä. Tarkempia yksilöintejä asiakirjassa ei ollut”.
Myöhemmin tuli ilmi, että kyseinen residentti eli asemapäällikkö oli 1986-89 DDR:n suurlähetystön ensimmäisenä lähetystösihteerinä salanimellä Hans Pfeiler toiminut eversti Ingolf Freyer. Hänen kerrottiin Berliinin muurin murtumisen jälkeen loikanneen ja kertoneen kontaktinsa Länsi-Saksan tiedustelulle, joka olisi antanut ne Suomeen.
Ilmeisesti ainoa suomalainen, joka on kertonut tapaamisistaan Hans Pfeilerin kanssa noina vuosina, on silloinen Sdp:n kansanedustaja valtiopäiväneuvos Mikko Elo.
