Vladimir Putinin ura Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:ssä on ollut pitkään tärkeä osa Venäjän diktaattorin ympärille rakennettua myyttiä.

Tarina on pullollaan mysteereitä ja tietoa on ollut saatavilla varsin vähän. Presidentin menneisyydestä kertovat venäläiset arkistot on tiettävästi tuhottu jo kauan sitten ja monet Putinin KGB-ajan toverit kuuluvat yhä hänen lähipiiriinsä päättäjinä, turvallisuusvaikuttajina ja oligarkkeina.

Ainoat konkreettiset tiedot Vladimir Putinin KGB-ajoista ovatkin perustuneet saksalaisiin arkistolähteisiin ja lausuntoihin. Niiden perusteella on kerrottu varsin erilaisia tarinoita Putinin työstä tiedustelu-upseerina.

Joissain versioissa Venäjän tuleva johtaja oli todellinen superagentti, joka järjesteli Punaisen armeijakunnan kanssa kovan luokan operaatioita Länsi-Saksaan ja toisissa taas harmaa byrokraatti, joka onnistui Dresdenin vuosinaan lähinnä kasvattamaan itselleen mahan viehdyttyään saksalaiseen olueen.

Saksalaisen Spiegelin tästä löytyvä selvitys asettaa monet väitteet ja kaksi keskeistä tietolähdettä Putinin DDR-ajasta kuitenkin kyseenalaisiksi. Artikkelin perusteella Putinin roolia KGB-upseerina on mitä todennäköisimmin liioiteltu jopa viime vuosien arvostetuimmissa Venäjä-tietokirjoissa.

Vanhoja tovereita

Vladimir Putin työskenteli Itä-Saksan Dresdenissä vuosina 1985-1990. Tunnettu Putin-tutkija, Miamin yliopiston professori Karen Dawisha on julkistanut vuosien varrella arkistolöytöjä Putinista.

Verkkouutiset on kertonut Dawishan ja tutkija Sarah-Christian Müllerin Bstu-arkistosta kaivamista kuvista ja muista asiakirjoista aiemmin muun muassa tässä jutussa.

Arkistoista löytyi tietoja esimerkiksi itäsaksalaisen kunniamerkin myöntämisestä ”puoluesihteeriksi” kutsutulle Putinille, osallistumisista erilaisiin tilaisuuksiin ja kirje, jossa ”yhdysupseeriksi” paperissa kuvattu Putin pyytää kirjeitse apua Dresdenin Stasin päällikkönä toimineelta kenraalimajuri Horst Böhmiltä puhelinlinjan järjestämiseen KGB:n keskeisenä tiedonantajana toimineen henkilön kotiin.

Putinilla oli myös Stasin henkilökortti.

Dawisha ja Müller kuuluvat asiantuntijoihin, joiden mukaan Putinin työ Dresdenissä oli muutakin kuin pelkkää paperinpyörittelyä. Heidän mukaansa paperien yksityiskohdat, kuten yhdysupseerin ja puoluesihteerin tittelit, kertovat nuoren upseerin korkeasta asemasta.

Tuolloisten arkistolöytöjen kenties kiinoisinta antia on ryhmäkuva tilaisuudesta, jossa Vladimir Putinille annettiin itäsaksalainen ansiomitali. Neuvostoarmeijan 70-vuotisjuhlissa Dresdenin panssarimuseossa otetussa kuvassa nimittäin poseeraavat vuosikymmeniä myöhemmin Itämeren Nordstream-kaasuputkiyhtiön toimitusjohtajana ja muissa merkittävissä rooleissa Venäjän yritysmaailmassa toiminut saksalainen teollisuusvaikuttaja ja Putinin ystävä Matthias Warnig. Warnig oli tuolloin Stasin palveluksessa. Hänen tiedustelumenneisyytensä tuli Saksassa julki vasta vuonna 2005. Samassa kuvassa seisoo myös myöhemmin Putinin lähipiiriläisenä merkittäväksi teollisuusmieheksi Venäjällä noussut Sergei Tshemezov.

Spiegelin jutussa on julkaistu osin samoja tietoja ja papereita. Uutta arkistomateriaalia ovat kuvat juhlista. Niissä siloposkinen Putin muun muassa tutkailee noutopöytää kehnosti istuvassa puvussa, kättelee kollegoja tilaisuuksissa ja odottaa oluttarjoilua. Uutena asiakirjana on löytynyt Stasi-kenraali Horst Böhmin lokakuussa 1987 Putinille lähettämä syntymäpäiväonnittelu. Kirjeen mukaan Putin sai Böhmiltä lahjaksi oluttuopin ja kukkia.

Klaus Z

Dawisha ja Müller viittasivat Miamin yliopiston vuonna 2014 julkaisemassa selvityksessään myös Länsi-Saksan tiedustelun tiedonantajaksi Saksojen yhdistymisen aikana ryhtyneen entisen Stasi-upseeri Klaus Zucholdin antamiin tietoihin. Zuchold väitti esimerkiksi vuonna 2000 brittilehti Sunday Timesille tunteneensa Putinin Dresdenissä vuodesta 1985 ja tulleensa Putinin värväämäksi KGB:n tiedonantajaksi tammikuussa 1990. Zuchold on kertonut medialle runsaasti tarinoita ajastaan Putinin kanssa.

Eräs Spiegelin jutussa mainituista kyseenalaisista lähteistä esitellään nimellä ”Klaus Z”. Jutussa mainittujen yksityiskohtien perusteella on käytännössä varmaa, että kyse on juurikin Klaus Zucholdista.

Artikkelissa kerrotaan, kuinka Zuchold ilmoitti vuonna 1999 Saksan tiedustelulle tunnistaneensa aiemmin kuulusteluissa mainitsemansa KGB-mies ”Volodjan” televisiossa.

Kyse oli silloisesta Venäjän pääministeri Vladimir Putinista.

Saksan tiedustelun kerrotaan käskeneen entistä Stasi-agenttia selvittämään vanhalta Itä-Saksan kontaktiltaan lisää tietoja Putinista. Operaation sanotaan päättyneen kuitenkin täydelliseen fiaskoon, kun Zuchold puhuikin useille eri medioille. Zuchold onkin ollut vuosien saatossa lähteenä monille Putinia koskeville agenttitarinoille.

Spiegelin tavoittama 66-vuotias eläkeläinen myöntää kuitenkin nyt, että iso osa kertomuksista ei perustu hänen omiin kokemuksiinsa. Hän sanoo tutkineensa asioita jälkikäteen ja yhdistelleensä muun muassa lehdistä lukemiaan tietoja Stasi-tovereiltaan aikanaan kuulemiinsa tarinoihin. Osan Klaus Zucholdin  kertomuksista kerrotaan myös perustuneen puhtaisiin oletuksiin ja varsin spekulatiivisiin päätelmiin.

Dietmar C

Eräs hurjimmista Vladimir Putinin KGB-ajan tarinoista liittyy väitettyihin yhteyksiin Punaiseen armeijakuntaan. Myös Baader-Meinhof-ryhmänä alkuun tunnettu äärivasemmistolainen terroristiryhmä teki useita tuhoisia iskuja 1970–1990–luvuilla.

Vladimir Putinin on kerrottu johtaneen useita kokouksia, joissa KGB:n ja Stasin edustajat tapasivat Punaisen armeijakunnan edustajia ja suunnittelivat iskuja. Putinin on sanottu avittaneen operaatioiden ja jopa aseiden järjestämisessä.

Väitteet ovat löytäneet tiensä ainakin kahteen merkittävään Putin-kirjaan. Asiasta kerrotaan esimerkiksi arvostetun brittitoimittaja Catherine Beltonin Putin’s People -teoksessa (2020) ja venäläisamerikkalaisen toimittaja Masha Gessenin Putin-kirjassa The Man Without a Face (2013).

Verkkouutiset on kertonut Beltonin kirjan näistä väitteistä aiemmin tässä jutussa.

Entiseksi Punaisen armeijakunnan jäseneksi kuvatun lähteen mukaan terroristit esittivät tapaamisissa Putinin ja muiden KGB:n agenttien kanssa aina listan toivomistaan aseista ja rahasummista, jotka venäläiset sitten toimittivat sovittuun osoitteeseen Länsi-Saksassa.

– ”Emme olleet mitään muuta kuin Neuvostoliiton hyödyllisiä idiootteja”, hän sanoi happamasti hymyillen. ”Siitä kaikki alkoi. He käyttivät meitä lännen häiritsemiseen, horjuttamiseen ja kaaoksen kylvämiseen”, Belton kuvaa lähteen kertomusta.

Väitteet ovat sinänsä loogisia. On helppo kuvitella, että Länsi-Saksan järjestelmän horjuttamiseen tähtäävää terroria olisi pidetty KGB:ssä hyödyllisenä. Tällaisiin operaatioihin sekaantumisen riskit olisivat kuitenkin olleet myös valtavia. Yhteyksiä Punaisen armeijakunnan terroriin onkin pidetty keskeisenä osoituksena siitä, että Vladimir Putin oli todellinen kovan luokan salainen agentti eikä vain pelkkä paperinpyörittelijä.

Spiegelin tietojen valossa nämäkin tarinat ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Artikkelin mukaan väitteillä on molemmissa kirjoissa sama lähde, Punaisen armeijakunnan entisenä jäsenenä esiintynyt nimellä ”Dietmar C” artikkelissa tunnistettu saksalainen.

Saksalaislehden selvityksen perusteella Dietmar ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin koskaan kuulunut Punaiseen armeijakuntaan. Miehellä on myös pitkä ja värikäs rikostausta ja tunnettu menneisyys sepitettyjen tarinoiden kertojana.

Dietmarin kerrotaan esimerkiksi antaneen kahdelle saksalaiselle toimittaja-kirjailijalle täysin erilaiset versiot elämäntarinastaan. Toisessa hän kertoi olleensa eteläsaksalaisen anarkistiryhmän jäsen 1970-luvulla ennen päätymistään Punaisen armeijakunnan riveihin ja toisessa taas taistelleensa palkkasoturina tuolloin Rhodesiana tunnetussa Zimbabwessa.

Spiegelin mukaan Dietmar palveli 1970-luvun alussa todellisuudessa Saksan armeijassa, anasti varusteita ja poistui luvatta varuskunnastaan. Hän jäi kiinni ja sai teoistaan tuomion marburgilaisessa tuomioistuimessa vuonna 1972.

Mies oli uudelleen oikeuden edessä seuraavana vuonna. Tuolloin Dietmar kuului hippiryhmään, joka suunnitteli perustavansa kommuunin Kanadaan. Hanke oli tarkoitus rahoittaa pankkiryöstöillä. Jengi jäi kuitenkin kiinni ja Dietmar sai kolmen vuoden vankeustuomion.

Spiegelin mukaan Dietmar on myös kertonut aiemmin saksalaiskirjailija Jürgen Rothille viettäneensä 1980-luvun alussa ”muutaman vuoden” Afganistanissa ja jopa tavanneensa Osama Bin Ladenin useita kertoja.

Viranomaisasiakirjojen perusteella tämäkään ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa. Dietmar jäi nimittäin kiinni pankkiryöstöstä loppuvuodesta 1980 ja sai kuuden ja puolen vuoden vankilatuomion syksyllä 1981. Lokakuussa 1987 Dietmar otettiin kiinni kortitta ajosta.

Saksalaiset asiakirjat todistavat, että Putinia väitetysti Punaisen armeijakunnan kautta tavannut lähde oli valtaosan 1980-luvusta joko vankilassa tai vähintään ehdonalaisvalvonnassa. Mahdollisuus salamyhkäisille KGB-tapaamisille, terrorismille ja Afganistanin vuosille on siis käytännössä olematon.

Spiegelin tavoittama Dietmar kertoo puhuneensa Gessenin kanssa, mutta kiisti keskustelun koskeneen Punaisen armeijakunnan matkoja Dresdeniin. Beltonin kirjan kohdalla Dietmar kiisti niin ikään puhuneensa Putinin Dresdenin ajoista ja käski kääntymään muiden kysymysten kanssa kirjailijan puoleen. Dietmar ei myöskään halunnut vastata kysymykseen siitä, tapasiko hän Vladimir Putinia Dresdenissä.

Masha Gessen ei vastannut Spiegelin kysymyksiin asiasta. Catherine Belton taas totesi, ettei voi kommentoida tapausta lähdesuojan takia. Hän kuitenkin kertoi saaneensa nähdä ”asiakirjoja, jotka vahvistivat tämän henkilön lausuntojen uskottavuutta”. Belton ei kuitenkaan kertonut, mistä asiakirjoista oli kyse.

Supervakooja vai juoksupoika?

Vladimir Putinin menneisyyteen kattavasti perehtynyt arvostettu Venäjä-asiantuntija, professori Mark Galeotti toteaa Spiegelin paljastaneen sen, mitä ”useimmat meistä ovat tienneet jo vuosia”.

– Putinin KGB-ura oli keskinkertainen ja hänen roolinsa Dresdenissä ennemmin neiti Moneypennyä kuin Bondia, Galeotti toteaa Twitterissä.

Hän ei pidä todennäköisenä, että Putinin operaatiot Punaisen armeijakunnan kanssa olivat niin salaisia, ettei niistä vain olisi tietoja.

– Ajatus siitä, että tämä oli niin salaista, ettei siitä olisi viitettäkään myöhemmin julkistetuissa tai vuodetuissa Stasin tai KGB:n papereissa ja että tälle ei olisi muuta lähdettä kuin yksi, jonka luotettavuutta voisi luonnehtia kyseenalaiseksi, on mahdollista, mutta sanoisin, että pirun epätodennäköistä, Mark Galeotti sanoo.

Hän muistuttaa Putinin KGB-mapin osoittavan, ettei upseeria pidetty minään huippusuorittajana.

– Ei sellaisena henkilönä, joka pantaisiin vetämään jotakin supersalaista hanketta. Kielteistä on vaikea todistaa, mutta jossain vaiheessa on vain luotettava Occamin partaveitseen.

KGB:n sisäinen arvio ”toveri V.V. Putinista”  kuuluu Venäjän historiallisten ja poliittisten asiakirjojen arkiston 90-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2019 julkaistuun asiakirjakokoelmaan. Julkaisu tehtiin selvästikin harkiten.

Mark Galeotti arvioi tuolloin Moscow Timesin artikkelissaan, että papereissa maalataan kuva pätevästä ja luotettavasta, mutta ei millään tavalla erityislaatuisesta tiedustelu-upseerista. Galeotti kuvasi Putinia asiakirjan perusteella ”B-arvosanan” KGB-mieheksi.

Verkkouutiset kertoo arvion sisällöstä yksityiskohtaisesti tässä jutussa.

Spiegel on haastatellut artikkeliinsa myös Stasin Dresdenin viimeisen päällikön adjutanttina toiminutta Horst Jehmlichiä. Hänen mukaansa Putinin rooli KGB:n residentuurassa (tiedusteluasema) oli vähäpätöinen.

Hänen mukaansa Putin kyllä allekirjoitti toisinaan Stasille menneitä KGB:n viestejä, mutta aseman päällikkö hoiti tärkeät asiat aina itse tulkin kanssa ja ilman Vladimir Putinia.

– Hän toimi pikemminkin residenttien juoksupoikana, Jehmlich sanoo.

LUE MYÖS:
Näin KGB:n arkisto kertoo toveri Vladimir Putinista (VU 8.11.2019)
Paljastus menneisyydestä: Vladimir Putinilla oli Stasin henkilökortti (VU 11.12.2018)
Putinin KGB-ajan salaiset DDR-dokumentit julki 30.12.2014

Der Spiegel's intrepid reporters discover what most of us knew for years (I talk about it in my WE NEED TO TALK ABOUT PUTIN), that Putin's KGB career was lacklustre and his Dresden role more Miss Moneypenny than Bond…https://t.co/98SlMYGnEM

— Mark Galeotti (@MarkGaleotti) June 4, 2023

Besides, Putin's records showed that he was no high-flier, not the kind of person you'd put in charge of some super-secret project. It's hard to prove a negative, but at some point you have to rely on Occam's razor…

— Mark Galeotti (@MarkGaleotti) June 5, 2023