Jengiin kuuluvien nuorten osalta Tukholmasta erosivat myös kaikki muut tutkitut pohjoismaiset kaupungit Næstved, Randers, Gävle, Oslo, Reykjavík ja Reykjavíkin ulkopuoliset alueet Islannissa, kertoo yliopistotutkija Markus Kaakinen Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Nuoret, jotka olivat mukana jengeissä, tekivät muita todennäköisemmin omaisuusrikoksia, väkivaltarikoksia ja huumeiden myyntiä.
Tukholmassa oli myös selvästi enemmän nuoria, joilla oli jengiin kuuluvia läheisiä ystäviä (16 %) kuin Helsingissä (9 %) tai Turussa (8 %). Ainoa tutkittu pohjoismainen kaupunki, joka ei erottunut Tukholmasta oli toinen ruotsalaiskaupunki Gävle (12 %).
– Nuorilla on siis jengejä kaikissa tutkituissa pohjoismaisissa kaupungeissa. Tukholma on kuitenkin omassa luokassaan, sanoo Kaakinen tiedotteessa.
Tutkituissa ryhmissä oli mukana yli 9 000 iältään 13-17-vuotiasta nuorta Tanskasta, Suomesta, Islannista, Norjasta ja Ruotsista.
Jengiin kuuluminen oli todennäköisempää nuorilla, joilla on alempi itsekontrolli ja vanhempien kontrolli, korkeampi rikosaktiivisuus, rikollisuutta suosivat asenteet ja kaveripiiri.
Sen sijaan huono-osaisuus oli vain heikosti yhteydessä jengiin kuulumiseen.
– Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei huono-osaisuudella olisi mitään tekemistä jengien muodostumisen kanssa. Etenkin, kun katujengit syntyvät tyypillisesti huono-osaisimmilla alueilla, Kaakinen kertoo.
Ennaltaehkäisy keskeistä rikosaktiivisimpien nuorten kohdalla
Jengeihin kuuluminen oli yleisintä kaupungeissa, joissa oli keskimäärin enemmän perheisiin liittyviä ongelmia, syrjintää sekä rikoksia tekeviä ikätovereita ja rikosmyönteisiä asenteita.
– Yleinen nuorten rikoksentorjunta vaikuttaisi olevan myös katujengirikollisuuden ennaltaehkäisyä. Nuorten jengit ovat pääasiassa rikosaktiivisia ja rikoskäyttäytymisestä kiinnostuneita yksilöitä ja kaveriporukoita koskeva ilmiö. Olennaista olisi kohdistaa ennaltaehkäisyä rikosaktiivisimpiin nuoriin ja nuorten ryhmiin.
Kaakisen vetämässä yhteispohjoismaisessa selvityksessä katujengeinä tutkittiin Eurogang-määritelmän mukaan sellaisia suhteellisen pysyviä nuorten rikoksia tekeviä, katuorientoituneita ryhmiä.
– Ne eivät ole sama asia kuin esimerkiksi Suomessa poliisin tunnistamat katujengit tai Ruotsin tunnetuimmat rikollisryhmät, jotka tekevät vakavampia rikoksia. Tutkitut ryhmät tekevät pääasiassa lieviä rikoksia, Kaakinen kertoo.
