Jengimurhien selvitysaste on Ruotsissa huomattavan alhainen ja vain laski 2010-luvulla rikosten lisääntyessä.
Ruotsin rikostentorjuntaneuvosto Brå kartoitti 113 vuosina 2017-2019 ampuma-aseella tehtyä kuolettavaa väkivaltarikosta ja kertoo keväällä 2023 ilmestyneessä raportissaan, että näistä hieman yli joka neljäs johti yhden tai useamman epäillyn syytteisiin. Usein tutkinnat eivät etene oikeuteen, vaikka epäiltyjä on, sillä tapauksista vain kymmenesosassa ei ollut epäiltyjä lainkaan.
Viime maaliskuussa pelkästään Tukholman alueella oli satoja murhia vailla ratkaisua. Edes julkisuus ei auta: kaksi vuotta sitten ammutun rap-artisti Einárin murha julistettiin pimeäksi viime kesänä.
Väkivaltaiset jengit Ruotsista hakevat tällä hetkellä jalansijaa myös Suomesta. Onko vaarana, että tämän myötä myös Suomessa nähdään räjäytyksiä ja ampumisia, joita ei saada poliisissa ratkottua?
Kriminologi Markus Kaakinen sanoo Verkkouutisille, ettei Suomen lukuja voi verrata Ruotsiin.
Tyypillinen henkirikos Suomessa tapahtuu yksityisasunnossa päihdeporukassa, ja uusiin katujengeihin liittyviä murhia ei ole ollut. Suomessa henkirikoksia tuli vuonna 2022 tietoon yhteensä 79 ja niiden selvitysprosentti oli 81.
– Ruotsin mittaluokka on Suomeen verrattuna äärimmäinen, korostaa Kaakinen, jonka mukaan Suomen tilanteen samaistaminen Ruotsiin voi aiheuttaa virheellisiä tulkintoja.
Ruotsissa, jossa maahanmuutto on kasvattanut väkiluvun yli 10 miljoonaan, on katujengeihin arvioitu kuuluvan jopa 30 000 jäsentä. Suomessa jäsenmäärä on pari sataa. Tällaisen määrän seuraaminen on Kaakisen mukaan vielä mahdollista.
Suomessa ei ole myöskään Tukholman tai Malmön lähiöiden kaltaisia yhtä rajusti eriytyneitä asuinalueita. Tosin murhat ovat Ruotsissa levinneet myös lähiöiden ulkopuolelle.
Silminnäkijöitä ei löydy tai he eivät puhu
Kaakinen ei usko, että tilanne voisi leimahtaa kuten Ruotsissa, mutta isommassa kuvassa esimerkiksi alueiden syrjäytymisen ehkäisyyn pitäisi kiinnittää huomiota.
– Merkittäviä seikkoja, miksi jengirikoksia jää Ruotsissa selvittämättä, on, että niitä tehdään ennalta suunnitellusti julkisilla paikoilla ja alueilla, joissa ei löydy silminnäkijöitä, tai jos löytyy, he eivät tunne tekijöitä tai uhria, Kaakinen kertoo.
Kameravalvontaa on Ruotsissa lisätty. Se on vähentänyt rikollisuutta, mutta ei ole parantanut selvittämisastetta. Brån raportti toteaa, että kasvojen peittäminen on tekijöillä yleistä.
Vaikenemisen kulttuuri on tyypillistä. Alueilla ei joko luoteta poliisiin tai ei uskalleta puhua poliisille jengien muodostaman uhan takia.
– Ei haluta joutua väkivallan kierteeseen sen vuoksi, että joku epäilee, että on puhunut poliisille, Kaakinen toteaa.
Brån raportissa pohditaan, onko vaikenemisen kulttuuria korostettu jo liikaakin, jolloin siitä on tullut Ruotsissa itseään toteuttava profetia.
Matala selvitysaste heikentää luottamusta poliisiin
Myös Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne nostaa esiin vaikenemisen kulttuurin, ja toisaalta nuorilla ”rispektin” hakemisen jengeiltä. Ihmisten tulisi olla valmiita todistamaan myös oikeudessa.
– Ruotsista tulleiden tietojen mukaan ihmiset ovat väsyneitä pelkäämiseen, joten sitten on helpompi sanoa, ettei kuullut eikä nähnyt mitään. Poliisilla pitäisi olla myös keinot suojata näitä ihmisiä, Rinne pohtii.
Markus Kaakisen mukaan myös paikallisyhteisöt Ruotsin lähiöissä haluavat parantaa tilannetta, joka on valtava inhimillinen tragedia, mutta matala rikostenselvitysaste on samalla omiaan laskemaan luottamusta poliisiin. Se taas voi entisestään vaikeuttaa yhteistyötä asukkaiden ja viranomaisten välillä.
Ruotsin poliisilla Kaakinen ei sinänsä usko olevan pätevyysongelmaa.
– Kyse ei varmastikaan ole siitä, että siellä tehtäisiin jotenkin valtava määrä virheitä. Ehkä enemmän resursseista ja siitä, että aina ei ole henkilökuntaa toteuttamaan kaikkia tutkintatoimenpiteitä.
Brån raportin suositukset liittyvät pitkälti jengirikoksia tutkivien ryhmien toiminnan organisoimiseen ja johtamiseen, sillä läpimurtoon johtaneissa tapauksissa ensimmäinen pidätys tehdään yleensä 12 tunnin kuluessa. Tosin raportti sisältää myös käytännönläheisiä ehdotuksia, kuten että poliisin ovelta ovelle -haastatteluissa olisi hyvä olla mukana tulkki.
”Toivottomuutta pitää välttää”
Suomen poliisijärjestöjen liiton Jonne Rinne toteaa, että henkeen ja terveyteen liittyvät rikokset ovat välttämättömimpiä selvittää jo yhteiskunnan yleisen turvallisuuden tunteen takia. Samalla poliisin on sille annetuilla resursseilla hoidettava kaikki muutkin lakisääteiset tehtävänsä.
Myös Rinne alleviivaa Verkkouutisten haastattelussa ongelmien suuruusluokan eroja.
– Meidän pitäisi kuitenkin pystyä estämään ja hidastamaan Ruotsin kaltaista kehitystä sillä, että Suomi ei olisi houkutteleva kauppapaikka huumeille. Eli vaikuttamaan ensisijaisesti kysyntään, jota ilman ei synny tarjontaa.
Huumeiden maahantuonti tulisi saada tehokkaasti torjuttua – tässä pitäisi Rinteen mukaan pystyä ajattelemaan puhtaasti Suomen etua – sekä tehdä liiketoiminnasta ei-houkuttelevaa sillä, että kiinnijäämisriski on korkea.
– Lisäksi sitä toivottomuutta, jota on esiintynyt Ruotsissa ihan valtionjohdon tasolla liittyen jengeihin, pitäisi Suomessa välttää, Rinne sanoo.
Asia, mikä Rinteen mukaan puhuttaa poliiseja Pohjoismaissa ja yleensäkin Euroopassa on se, että aikaa jalkautua kansalaisten pariin tarvittaisiin enemmän, jotta syntyisi luottamuksellisia suhteita.
– Kun aikaa tähän ei ole, jää paljon tietoa saamatta.
Lisäksi Suomessa ja Ruotsissa on imua erilaisiin tehtäviin. Kun Suomessa poliiseja vetää erityisesti ”haalareissa tehtävä” järjestyspoliisin työ, Ruotsissa hakeudutaan mieluummin rikospoliisiksi ja järjestyspoliisitehtäviin on rekrytointihaasteita. Tämä Rinteen mukaan johtuu erityisesti jengien toiminnasta sekä yleisestä levottomuudesta.
Myös Markus Kaakinen nostaa esiin lähipoliisitoiminnan, kontaktit ja lähiöalueiden tuntemuksen, sillä paljon ongelmia voisi ratkoa paikallistasolla.
Pitäisikö maahanmuuttajataustaisia poliiseja olla enemmän, ainakin heidän rekrytoinnistaan on joskus Suomessa ollut puhetta?
– Hyvä kysymys. Poliisinhan pitäisi edustaa kulttuurista läpileikkausta kansasta, vastaa Jonne Rinne.
Hänen mukaansa toisen polven maahanmuuttajanuorissa olisi varmasti paljon poliisiksi soveltuvia, mutta samoista osaajista kilpailevat muutkin alat.
Rinne mainitsee, että viime vuonna poliisikoulutukseen haki 5500 henkilöä ja pääsykokeiden jälkeen opiskelijoiksi valittiin 255. Aloituspaikkoja olisi ollut 400. Kokeen fyysisen osion vaatimuksia lievennettiin hieman tänä vuonna.
LUE MYÖS:
Poliisin hyytävä esimerkki: Ratsaat jengiläisiä ja sitten kotisi ympäri ajetaan letkassa