Pisa-tutkimuksissa ja muissa arvioinneissa ilmennyt peruskoulujen oppilaiden oppimistulosten lasku on moninainen ilmiö, jonka syistä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Älylaitteiden käyttö nakertaa muihin asioihin käytettyä aikaa. Lasten lukutaito ja lukuharrastus on hiipunut. Se ei ole muuttunut, että lukutaito on oppimisen perusta. Siksi lukutaitoa ja lukemista on vauhdilla edistettävä. Kotona lukeminen vaikuttaa lapsen tulevaan koulumenestykseen enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta. Tukemalla lapsen lukemista opinpolun alkuvaiheessa voidaan tehokkaasti kitkeä eroja oppimistuloksissa.
Luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen vahvistamiseksi on alakouluun lisättävä 2-3 vuosiviikkotuntia. Toinen luokka on yksi hyvä paikka vahvistaa perustaitoja ennen kolmatta luokkaa. Asiassa on tietenkin jätettävä paikallista vapautta löytää paras ratkaisu. Peruskouluun on määriteltävä perustaitojen osaamisen arviointikriteerit. ”Armofemmoille” on heitettävä hyvästit. Jokaisen peruskoulun päättävän nuoren on saavutettava riittävät perustiedot ja -taidot suoriutuakseen toisen asteen opinnoista ja päästäkseen työelämään tai jatko-opintoihin sekä tavoittelemaan unelmiaan. Se on Suomen tärkein tavoite.
Reistaileva oppimisen tuki on laitettava kuntoon. Kyse on niin tukea tarvitsevan oppilaan kuin koko opetusryhmän oikeudesta oppia sekä opettajan oikeudesta opettaa. Oppilaiden tuen tarve on näyttävä opetusryhmän koossa. Riittävän pieni opetusryhmä takaa työrauhan kaikille. Erityiskouluja ja -luokkia tarvitaan jatkossakin. Lapset ovat erilaisia mutta samanarvoisia.
Lapset oppivat eri tavoilla ja siksi on käytettävä monipuolisia oppimateriaaleja. Peruskoulussa tarvitaan riittävästi oppikirjoja tehtäväkirjoineen, mutta myös nykyaikaista sähköistä oppimateriaalia. Opettajien on saatava tehdä arvio pedagogisin perustein ja valita kulloinkin opetettavalle aineelle tarvitsemansa oppimateriaali. Panostus oppimateriaaleihin on mainio keino nostaa oppimistuloksia. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus ovat korkeasti koulutetut opettajat ja laaja pedagoginen vapaus toteuttaa opetusta.
Toimiessani Vanhasen ykköshallituksen opetusministerinä havaittiin ensimmäisiä viitteitä oppimistulosten heikkenemisestä. Silloin aloitin peruskoulun ryhmäkokojen valtakunnallisen seurannan ja perusopetuksen laadun kehittämisrahoituksen. Toimia on sen jälkeen tehty mutta ei riittävän vaikuttavia. Seuraavan hallituksen on lisättävä tarveperusteista rahoitusta eli vahvemmin kohdennettava rahaa kouluihin, joissa työskennellään haasteellisemmassa toimintaympäristössä. Perusopetuksen laadun sekä tasa-arvon vahvistamiseen tarkoitetun määrärahan taso on vakiinnutettava niin, että pitkäjänteinen kehittäminen on mahdollista. On luovuttava jatkuvasta ”hankehumpasta” ja turhasta byrokratiasta. Kaiken perustana on riittävä ja vakaa perusrahoitus, jossa on löydettävä pysyvä ratkaisu vastata myös metropolialueen erityispiirteisiin. Yksityisille sopimuskouluille on turvattava valtakunnallisilla päätöksillä vastaava rahoitus kuin kaupungin ylläpitämille kouluille. Isojen uudistusten sijaan on luotava vakaa linja peruskoulun laadun kehittämiseen. Opettajien on voitava keskittyä perustyöhönsä.
Opetusministerikaudellani pidensin valmistavan perusopetuksen valtion rahoitusta vuodesta vuoteen, työtä on jatkettava. Valmistavan opetuksen on oltava joustavaa ja tarvittaessa kaksivuotista. Kannatan opettajien ehdotusta maahanmuuttajataustaisia oppilaiden opetuksen kehittämisohjelmasta, jossa olisi mukana myös oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä opetus. Opettajankoulutusta on vahvistettava tukemaan ajan tarpeita, esimerkiksi kielitietoisen opetuksen lisäämistä varhaiskasvatuksessa sekä kaikilla koulutusasteilla.
Jokaisella opettajalla on oltava mahdollisuus täydennyskoulutukseen. Opettajat ja oppilaat ansaitsevat osaavat rehtorit. Henkilöstö- ja pedagogisen johtamisen on oltava kunnossa. Kaupunkien ja kuntien on tehtävä tiivistä yhteistyötä opettajien kanssa opettajien työhyvinvoinnin vahvistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen koulu on hyvä.
Alueellinen ja sosiaalinen segregaatio ei ole koulujen vika eivätkä koulut voi sitä yksin taklata. Toimia on tehtävä kaavoituspolitiikasta lähtien. Eriytyminen ei ole myöskään painotetun opetuksen seurausta. Helsingissä väläytetyn luokkamuotoisen painotetun opetuksen lakkauttaminen vauhdittaisi segregaatiota, kun asuinpaikan merkitys painottuisi. Painotettua opetusta pitää päinvastoin lisätä eri puolille Helsinkiä. Helsingissä on oltava jatkossakin musiikki-, liikunta-, matikka- ja kieliluokkia. Lisäisin ohjausta ja informaatiota painotettuun opetukseen niin, että se saavuttaa kaikki lapset. Ylipäätään tietoa koulupolusta ja keinoista tukea lapsen oppimista on lisättävä kaikille vanhemmille. Kysytään oppilailta ja opettajilta mikä heitä innostaa, eikä lannisteta kiinnostuneita. On tärkeää, että jokaiselle lapsille ja nuorille luodaan näkymä kasvaa omaan parhaimpaansa. Olennaista on turvata kouluihin työrauha. Koulu on oppimisen paikka.
