Poliisin ja tuomioistuinten tulkkaus- ja käännöskulut rikosasioissa kasvoivat noin 129 prosenttia vuosina 2021–2025. Vuonna 2025 kulut olivat yhteensä 11,3 miljoonaa euroa.
Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus esittää 15 suositusta tarpeettoman työn vähentämiseksi, laadun parantamiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi.
Tulkkaus ja kääntäminen ovat osa asianosaisten oikeusturvaa ja usein tarpeen myös rikoksen selvittämiseksi. Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan unionin tietyt direktiivit ja Suomen perustuslaki edellyttävät yksilön kielellisten oikeuksien toteuttamista tosiasiallisen kielitaidon ja kielellisen avun tarpeen perusteella.
Rikosasiassa oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin ei siten voida yleisesti rajoittaa esimerkiksi kansalaisuuden tai Suomessa asumisen keston perusteella.
Tutkimushaastatteluiden mukaan laajoja esitutkinta-aineistoja käännetään selkeän kriteeristön puuttuessa usein varmuuden vuoksi kokonaisuudessaan useille kielille. Koko aineisto ei kuitenkaan välttämättä ole jokaisen vastaajan puolustuksen kannalta olennainen.
Selvityksessä ehdotetaan valtakunnallista soveltamisohjeistusta kääntämistarpeen asianosaiskohtaiseen ja strukturoituun olennaisuus- ja tarpeellisuusarviointiin.
Lisäksi tarvitaan yhteinen kriteeristö sen todentamiseen, mitä kieliä asianosaisen ymmärtää ja hallitsee. Arviointia ja kielivalintaa koskevien tietojen tulisi siirtyä esitutkinnasta syyttäjälle ja tuomioistuimelle. Samassa rikosasiassa tulisi pyrkiä käyttämään samaa tulkkia tai kääntäjää, jotta päällekkäinen perehtyminen vähenisi.
Palvelujen epätasainen laatu voi aiheuttaa toimenpiteiden uusimista ja käsittelyn viivästymistä. Tutkimus suosittaa tulkkien kelpoisuusehdoista ja osaamisen todentamisesta säätämistä laissa sekä oikeustulkkirekisterin kehittämistä. Hankinnoissa laatua tulisi suositusten mukaan painottaa nykyistä enemmän.
Käännösmuistien, termipankkien ja muiden ammattityökalujen käyttö tulisi mahdollistaa myös suljetuissa toimintaympäristöissä. Automaattista kääntämistä ja tulkkausta ehdotetaan pilotoitavaksi riskiperusteisesti rajatuissa käyttötilanteissa. Teknologian hyväksymistä ja käyttöä varten tarvitaan valtakunnalliset reunaehdot.
Oikeusturvan kannalta merkittäviä ratkaisuja ei kuitenkaan saa perustaa tarkistamattomaan automaattiseen tuotokseen.
Tutkimus perustuu sääntelyanalyysiin, Ruotsia, Norjaa, Tanskaa ja Viroa koskevaan oikeusvertailuun, viranomaisilta saatuihin kustannustietoihin, 14 henkilön haastatteluaineistoon ja käännösteknologiaa koskevaan kirjallisuuskatsaukseen.