Suomalaiset YK-joukot joutuivat Syyrian sodan alkuvaiheessa suurempaan vaaraan kuin mitä julkisuudessa on kerrottu. Näin sanoo ulkoministeriön virkamies Olli Nurmi, joka on vastikään julkaissut kirjan Ruutitynnyrin vartijat.
– Suomalaiset tarkkailijat joutuivat keskelle väkivaltaisuuksia, jotka johtivat täyden sisällissodan syttymiseen, Nurmi sanoo.
Nurmi toimi vuosina 2012–13 suomalaisten YK-joukkojen tiedotusupseerina Etelä-Libanonissa, jossa palveli silloin 177 suomalaista rauhanturvaajaa. Samaan aikaan vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Syyrian puolella rajaa oli alkamassa täysimittainen sisällissota.
Ruutitynnyrin vartijat perustuu Nurmen omaan päiväkirjaan, jota hän piti läpi palvelusajan.
Nurmen mukaan YK:lla oli liian optimistiset odotukset siitä, että alkanut väkivalta Syyriassa saadaan tukahdutettua. Tuolloinhan YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan esitti kuusikohtaisen rauhansuunnitelman, ja YK oletti, että osapuolet sitoutuvat siihen. Tosiasiassa tilanne kärjistyi.
– YK-tarkkailijoiden piti valvoa, että suunnitelmaa noudatetaan, mutta se vain kiihtyi.
Tarkkailijat toimivat kriisikohteissa aseettomina. Heidän on tarkoitus toimia puolueettomina, jotta paikalliset ihmiset eivät suhtautuisi heihin vihamielisesti.
– Ihmisillä oli isot odotukset, ja kun ne eivät toteutuneet, turhautumia purettiin YK-joukkoihin, Nurmi sanoo.
Hän on kirjaansa varten haastatellut Syyria-operaatioon osallistuneita suomalaisia. Yksi heistä on kapteeni Raine Pölönen, joka oli ensimmäinen Syyriaan tarkkailijaksi lähtenyt suomalainen.
Jo toisena päivänä Pölönen joutuu vaaratilanteeseen, kun hän osana partiointia ajaa Douman kaupunkiin panssaroidulla YK-ajoneuvolla. Kaupungissa Syyrian armeija ja oppositio olivat käyneet raskaita taisteluita, joten ihmiset olivat paenneet tai piileskelivät kodeissaan.
Armeijan tarkastuspisteellä oli kuitenkin mielenosoittajia.
– Olimme tuolloin liikenneympyrässä, jonka yhden erkanemiskaistan risteyksessä yksi sotilaista avasi tulen kohti oppositiota kannattavia siviilejä. Jatkoimme matkaa kohti juuri sitä katua missä oppositio oli.
Pölönen kertoo nopeasti yrittäneensä arvioida, mitä laukaukset tarkoittivat, yrittikö armeija suojella YK-joukkoja vai ampuiko se niitä kohti, miten oppositio vastaa laukauksiin ja onko edessä oleva tie ansoitettu.
– Rauhoittelin itseäni hyvin itsekeskeisellä ajatuksella, että onneksi ajoin toisena olevaa autoa, koska mahdollisuudet selvitä hengissä ovat huomattavasti paremmat kuin ensimmäisessä autossa.
Partioauto pääsi pian jatkamaan matkaansa, ja tilanne laukesi. Seuraavaan vaaratilanteeseen Pölönen joutui jo seuraavana päivänä Daraan rajakaupungissa. Hän kohtasi paikallisia nuoria mielenosoittajia, jotka kertoivat, miten ”heitä käydään tappamassa joka perjantai ja lauantai”.
Pölösen YK-partio joutui keskelle 500 ihmisen mielenosoitusta, jotka alkoivat hakata partion autoa saadakseen huomiota. Armeija avasi tulen vain 10 metrin päässä olevia mielenosoittajia kohtaan.
– Tilanne oli hengenvaarallinen ja meidän ensimmäisen auton kuljettaja ei osannut ajaa eteenpäin, joten olimme jumissa tulituksen aikana. Auton sisällä kaikkia pelotti, Pölönen kertoo.
Tulitus lakkasi ja auto pääsi liikkeelle.
– Pääsimme eteenpäin, mutta todella hitaasti, kun mielenosoittajat hurjistuivat ja hakkasivat autoamme oikein kunnolla.
Vastaaviin tilanteeseen joutuivat muutkin Syyriassa toimineet suomalaiset, joita oli kymmenen, Pölönen sanoo.
Nurmi kuvaa myös, miten maaliskuussa 2013 yksi kapinallisten ääriryhmittymä kaappasi 21 filippiiniläistä rauhanturvaajaa panttivangeikseen. Heidät saatiin neuvoteltua vapaaksi. Saman vuoden toukokuussa Golanin kukkuloiden alueella kaapattiin YK:n aseistamattomia sotilastarkkailijoita, heidän joukossaan yksi suomalainen, kaapattiin vastaavalla tavalla. Hekin pääsivät vapaaksi vahingoittumattomina.
Syyrian sisällissota on jatkunut noin yhdeksän vuotta.
– Jälkiviisauden suomalla mahdollisuudella on helppo todeta, että länsimaat saavat vielä maksaa kovan hinnan siitä, ettei Syyrian tapahtumiin puututtu riittävällä tarmolla tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, Nurmi sanoo.
Jos YK haluaisi todella parantaa tilannetta Lähi-idässä, sen voimankäyttövaltuuksia pitää laajentaa, Nurmi arvioi. Jos taas tyydytään pelkkään tarkkailuun, voidaan joukkojen määrää pienentää ja hoitaa osa tehtävistä esimerkiksi lennokkien avulla.
– YK:n rauhanturvaamisen perusheikkouksia on kyvyttömyys mukautua muuttuviin olosuhteisiin niiden vaatimalla tavalla.