Koronarokote tuo kestävän suojan vakavaa COVID-19-tautia vastaan, osoittaa Turun yliopistossa tehty väitöskirjatutkimus.
COVID-19-pandemia on ensimmäinen tunnettu koronaviruksen aiheuttama pandemia. Useammin esiintyneisiin influenssapandemioihin verrattuna COVID-19-pandemia levisi poikkeuksellisen nopeasti ympäri maailman ja sille oli tyypillistä myös uusien varianttien suhteellisen nopea kehittyminen ja tehokas leviäminen.
COVID-19-pandemian hillitseminen on vaatinut koronarokotteiden poikkeuksellisen nopeaa kehittämistä ja käyttöönottoa. Turun yliopiston väitöskirjatutkija Pinja Jalkasen väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia COVID-19-rokotteen ja luonnollisen taudin antamaa suojaa vuosina 2020 ja 2021 Suomessa kiertäneitä koronavirusvariantteja kohtaan.
Aineisto koostui näytteistä, jotka oli kerätty koronaviruspotilailta ja Turun ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan henkilökunnasta heti koronarokotusten alettua Suomessa.
– Koronarokotusten synnyttämän immuniteetin seuraaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voimme paremmin arvioida rokotteen tehokkuutta, immuunisuojan kestoa ja uusintarokotusten tarvetta, kertoo Jalkanen yliopiston tiedotteessa.
Tutkimuksen perusteella rokotuksen vaikutuksesta kaikille tutkittaville muodostui viruksen piikkiproteiinia kohtaan vasta-aineita, jotka estivät tehokkaasti rokoteviruksen ja Alpha-variantin aiheuttamaa infektiota soluviljelmässä. Vasta-aineiden teho enemmän muuntuneita Beta- ja Delta-variantteja kohtaan oli hieman heikompi.
Rokotettujen henkilöiden seeruminäytteet ja aiemmin COVID-19-taudin sairastaneiden ja rokotettujen henkilöiden seerumit neutraloivat kaikkia virusvariantteja paremmin kuin pelkästään taudin sairastaneiden henkilöiden näytteet. Koronarokotukset saivat aikaan erittäin hyvän vasta-ainevasteen pandemian alussa liikkuneita koronavirusvariantteja vastaan.
Koronarokotusten huomattiin vasta-aineiden tuoton lisäksi aktivoivan myös T-solujen välittämää soluvälitteistä immuniteettia. Soluvälitteinen immuniteetti on tärkeä taudin paranemisvaiheessa tuhotessaan virusinfektoituja soluja ja suojatessaan sairastunutta koronavirusinfektion vakavalta tautimuodolta.
Vasta-aineista poiketen T-solut tunnistivat variantteja yhtä hyvin kuin alkuperäistä virusta. Tutkimuksessa havaittiin vasta-aineiden määrän laskevan muutaman kuukauden kuluttua viimeisestä rokotuksesta, kun taas koronaviruksen tunnistavia T-soluja löydettiin verenkierrosta vielä puolen vuoden kuluttua rokotuksesta eikä niiden määrä vähentynyt seuranta-aikana.
– Toistaiseksi ei tiedetä kuinka suuri määrä vasta-aineita antaa suojan läpäisyinfektioita vastaan. Sen sijaan tiedetään, että rokotusten synnyttämä hyvä T-soluvaste antaa todennäköisesti suojaa vakavaa tautimuotoa vastaan, kertoo Jalkanen.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että mRNA-koronavirusrokotteet saavat aikaan erittäin hyvän vasta-aine- ja soluvälitteisen immuunivasteen, minkä seurauksena rokotteet antavat varsin pitkäaikaisen suojan vakavaa COVID-19-tautimuotoa vastaan.
