Hakeutuminen vuonna 1952 Naton jäseneksi oli paras ulkopoliittinen hanke, jonka Turkki on koskaan tasavallan olemassaolon aikana toteuttanut, tohtori Sinan Ciddi arvioi. Kylmän sodan aikana Turkin jäsenyys auttoi hänen mukaansa patoamaan Neuvostoliiton ylivaltaa ja loi samalla edellytyksiä Turkin taloudelliselle kehitykselle osana läntistä leiriä.
– Miksi liittokuntaa joutuu silti jatkuvasti painimaan yhteistyöhaluttoman ja toisinaan jopa riidanhaluisen Turkin johtajan, presidentti Recep Tayyip Erdoganin kanssa? Näyttää kaikin tavoin siltä, että Erdogan on omistautunut heikentämään transatlanttista liittoumaa. Onko Naton aika ottaa Turkin jäsenyys uuteen harkintaan, Yhdysvaltain merijalkaväen sotakorkeakoulussa ja Foundation for Defense of Democracies -ajatushautomossa työskentelevä Ciddi pohtii Foreign Policy -lehdessä.
Turkkilaiset diplomaatit muistuttavat Ciddin mukaan mielellään ulkomaisille kollegoilleen, että Turkki elää vaikeassa naapurustossa ja että sen suvereniteetin säilyminen todistaa maan ulkopolitiikan menestyksellisyydestä. Vuosikymmenten ajan Turkki myös täytti Nato-jäsenyyteen liittyvät velvoitteensa jopa kiitettävästi.
– Nämä olivat vanhoja hyviä aikoja. Maaliskuussa 2022 jo enemmistö turkkilaisista piti Yhdysvaltoja suurimpana uhkana Turkille, kun vain 19 prosenttia näki Venäjän samassa valossa. Ja Erdoganin johdolla Ankara on tehnyt väsymättä töitä heikentääkseen Naton turvallisuutta, Ciddi toteaa.
Esimerkkeinä hän mainitsee muun muassa S-400-ilmapuolustusjärjestelmän hankkimisen Venäjältä, Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden jarruttamisen, liiketoimintaympäristön tarjoamisen pakotteiden alaisille venäläisoligarkeille sekä Erdoganin terroristijärjestö Hamasille ilmaiseman tuen.
Jos Turkki olisi pyrkimässä Naton jäseneksi nyt, sitä ei Ciddin mukaan edes harkittaisi, saati hyväksyttäisi.
– Ainoa syy, miksi sitä joudutaan sietämään, on se, ettei ole olemassa mekanismia, jolla jäsenvaltio voitaisiin erottaa, kun se on kerran liittynyt, hän sanoo.
Kun läntinen puolustusliitto toisen maailmansodan jälkimainingeissa perustettiin, se tapahtui vastauksena Neuvostoliiton muodostamaan uhkaan. Naton arkkitehdit eivät Ciddin mukaan ilmeisesti tulleet silloisissa oloissa ajatelleeksi, että jonain päivänä Naton pitäisikin torjua uhkaa, joka tulee liittokunnan sisältä.
– Jäsenyyssääntöjen muuttaminen saattaa olla vaikeaa, mutta nyt on sopiva aika käynnistää keskustelu siitä ottaen huomioon läntiseen pallonpuoliskoon kohdistuvat lukuisat haasteet. Naton jäsenten olisi vähintään pysyttävä yhtenäisinä ja sovittava, etteivät ne myy Ankaralle mitään puolustustarvikkeita, kuten hävittäjiä, niin kauan kuin se ylläpitää venäläisiä suorituskykyjä, jotka voivat heikentää kollektiivista puolustusta, hän toteaa.
Yhdysvaltain hallinnon olisi hänen mielestään tehtävä Erdoganille selväksi, että joko Turkki on Naton jäsen, joka sitoutuu liittokunnan yhteisiin arvoihin, tai muussa tapauksessa maan paikka ei ole Natossa.
