Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ennusti 1. syyskuuta maansa ottavan ”Adžarian takaisin”, kertoo Window on Eurasia -uutissivusto.
Kyse on Georgialle kuuluvasta noin 400 000 asukkaan autonomisesta tasavallasta, jonka väestöstä enemmistö on etnisesti georgialaisia, mutta kolmasosa turkkilaisvaikutteista georgian murretta puhuvia muslimeja.
Erdoğanilla on myös omia sukujuuria tällä Mustanmeren rannikolla sijaitsevalla, Turkkiin rajoittuvalla alueella.
Turkkilaisten ja venäläisten yrityksistä huolimatta adžarialaiset eivät ole amerikkalaistutkija Paul Goblen mukaan luoneet sellaista etnistä tai alueellista identiteettiä, joka olisi saanut heidät haastamaan Georgian laillisen hallinnon, kuten Kremlin tukemat abhaasit ja osseetit ovat tehneet.
Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat Georgialle kuuluvia alueita, jotka olleet vuodesta 2008 alkaen Kremlin sotilaallisessa ja poliittisessa kontrollissa. Venäjä on tunnustanut ne itsenäisiksi, mutta valtaosa kansainvälisestä yhteisöstä pitää niitä yhä osana Georgiaa.
Suomi ei ole tunnustanut niiden itsenäisyyttä, vaan tukee Georgian alueellista koskemattomuutta ja käsittelee Venäjän sotilaallista läsnäoloa alueen laittomana miehityksenä.
Valta on jo turkkilaisilla
Turkin vaikutusvalta Adžariassa on viime vuosina kasvanut. Turkkilaiset yritykset dominoivat tasavallan taloutta, ja vierailevien turkkilaisten virkamiesten raportoidaan käyttäytyvän kuin valta olisi jo heidän käsissään.
Tämä kehitys huolestuttaa paitsi georgialaisia, myös useita muita Moskovan vaikutuspiiristä vapautuneita kansoja lähialueilla.
Erään kommentaattorin mukaan Adžarian vähittäisestä liittämisestä Turkkiin kohistaan nyt paljon, mutta käytännössä liittäminen on jo pitkälti tapahtunut. Tosiasiallista valtaa tasavallassa käyttävät turkkilaiset liikemiehet ja papisto.
Vasta silloin, jos asiat eivät etene Ankaran suunnitelmien mukaisesti, Turkin turvallisuusviranomaisten odotetaan astuvan kuvaan, kommentaattori toteaa.
Tällaiset arviot ovat Goblen mukaan omiaan vain kärjistämään tilannetta entisestään ja luomaan uusia ongelmia Georgialle ja sen naapurivaltioille Etelä-Kaukasiassa.
Alue on hänen mukaansa kehittymässä yhä merkittävämmäksi idän ja lännen väliseksi solmukohdaksi, jossa Turkki pyrkii vahvistamaan jalansijaansa ja Kreml käyttää vaikutusvaltaansa estääkseen sen.