Suomen ja Ruotsin liittyminen läntiseen puolustusliittoon Natoon vaikutti professori Henri J. Barkeyn mukaan puolustusliiton nykyisten jäsenvaltioiden näkökulmasta ongelmattomalta prosessilta, kunnes Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan alkoi yllättäen syyttää molempia maita terrorismin tukemisesta.
– Turkki ei ole mitenkään tavanomainen Naton jäsen. Sen sijainti Venäjän eteläpuolella, kyky valvoa pääsyä Mustallemerelle, rajat Syyrian, Irakin ja Iranin kanssa sekä pitkä Välimeren rannikko ovat kaikki vaikuttaneet sen merkitykseen liittokunnalle, Barkey kirjoittaa Asia Timesin julkaisemassa artikkelissa.
Strategisen asemansa ansiosta Turkki on hänen mukaansa onnistunut usein pakottamaan liittolaisensa perääntymään neuvotteluissa ja sivuuttamaan maan hallinnon erilaiset ylilyönnit kotimaassa ja kansainvälisillä foorumeilla.
Barkey on pennsylvanialaisen Lehigh University -yliopiston kansainvälisten suhteiden professori ja Council of Foreign Relations -ajatushautomon tutkija. Aiemmin hän on työskennellyt Lähi-itään ja tiedusteluun liittyvissä tehtävissä Yhdysvaltain ulkoministeriössä.
Laukaus omaan jalkaan
Tällä kertaa Erdoganin äkkipikainen uhittelu saattaa kuitenkin Barkeyn mukaan kääntyä häntä itseään vastaan tilanteessa, jossa presidentti Joe Bidenin hallinto on ollut kongressin vastustuksesta huolimatta taipumassa myymään uusia F-16-hävittäjiä Turkkiin.
– F-35-ohjelmansa peruuntumisen vuoksi Turkki tarvitsee kipeästi nykyisten taistelukoneidensa päivittämistä. Erdoganin purkaukset Ruotsia ja Suomea tekevät kongressin hyväksynnän [F-16-kaupalle] entistä epätodennäköisemmäksi, Barkey sanoo.
Erdoganin taipumus ampua ensin ja kysellä vasta sitten on hänen mukaansa vahingoittanut Turkin suhteita useisiin Lähi-idän maihin Arabiemiraateista Egyptiin ja Israeliin tavalla, jota hän joutuu nyt parhaansa mukaan paikkailemaan.
– Naton laajentumiskysymyksessä hän on selvästi toistamassa samaa virhettä jälleen kerran. Sen sijaan, että hän olisi esittänyt vastalauseensa ja vaatimuksensa hiljaa suljettujen ovien takana, hän menettää vaikutusvaltaansa ja vahingoittaa samalla Ankaran imagoa aikana, jolloin Turkki tarvitsisi ulkomaisia investointeja, turisteja ja paljon hyvää tahtoa, hän toteaa.
– Ruotsista ja Suomesta tulee lopulta Naton jäseniä. Ainoa avoin kysymys on, milloin. Turkki joutuu huomaamaan, että sen vaatimuksiin ei suostuta. Mitään ”terroristeja” eli turkinkurdilaisia poliittisia pakolaisia ei palauteta väkisin, eikä Ruotsin antama taloudellinen tuki Syyrian kurdeille lopu varsinkaan, kun Yhdysvallat tekee samoin ja enemmänkin, Barkey ennustaa.
– Erdogan saa jälleen kerran havaita vaikutusvaltansa merkittävästi vähentyneen – ellei muusta syystä, niin hänen oman käytöksensä takia.
