Venäjä-tutkija, professori Kari Liuhto arvioi, että Venäjällä on tällä hetkellä neljä mahdollista vaihtoehtoista tulevaisuutta. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.
Liuhdon mukaan eri vaihtoehdot ovat putinismin jatkuminen, stalinismin paluu, länsimielisten vallankaappaus tai sekasorron aika.
– Todennäköisin vaihtoehto on putinismin jatkuminen. Kun Putinista aika jättää, voi tulla aika iso ryminä itänaapurissa, hän arvioi.
Liuhto on kirjoittanut Venäjän vaihtoehdoista artikkelin otsikolla ”Venäjän vaihtoehtoisia tulevaisuuksia – mihin Suomen tulisi varautua ja miten?”
Se on julkaistu sotilasprofessori Marko Palokankaan toimittamassa ja Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemassa tuoreessa kirjassa ”Sodan usvaa III: varautuminen, valmius ja nykyaikainen sodankäynti”.
– Kyllä meidän kannalta parasta olisi se, että länsimieliset saisivat vallan, mutta se on aika epätodennäköistä, Liuhto arvioi.
Todennäköisin tulevaisuuden skenaario eli putinismin jatkuminen on myös Suomen kannalta hankalin. Liuhto korostaa, että putinismi voi jatkua Venäjällä ilman Vladimir Putiniakin.
– Jossain kohtaa se törmää mahdottomuuteen, mutta se tapahtuu hitaasti. Ainoa, mikä voisi aiheuttaa nopean kaaoksen Venäjällä on se, että Putin kuolee ennen kuin on sovittu seuraajasta.
Liuhdon mukaan putinismin jatkuessa valta keskittyy yhä enemmän presidentille, turvallisuuspalveluille ja kansalliskaartille. Turvallisuus- ja asevoimataustaisista silovikeistä tulee maan aatelisto, joka hallitsee strategisia yrityksiä.
Putinismin jatkumiselle on ominaista isovenäläisyyttä korostava ääriautoritaarisuus, nepotismi ja bysanttilainen byrokratia. Venäjän teknologinen jälkeenjääneisyys kasvaa.
– Kremliä piinaa imperiuminostalgia, minkä takia se pitää entisiä neuvostotasavaltoja oman etupiirinsä osana. Venäjä tulkitsee olevansa lännen vihamielisten toimien uhri ja tiivistää yhteistyötään Kiinan kanssa, Liuhto kirjoittaa.
Liuhto arvioi, että Venäjä lisää Ukrainan sodan jälkeen asevoimiensa määrää Suomen vastaisella rajalla. Venäjä pyrkii luomaan Suomesta kuvaa natsien johtamana ja vihamielisenä valtiona. Suomalaisten demonisointi Venäjän propagandassa lisääntyy.
Putinistinen Venäjä yrittää myös horjuttaa suomalaisten yhtenäisyyttä sekä rahoittaa rikollisjärjestöjä ja omia äänitorviaan Suomessa.
Työkalupakkiin kuuluu myös jo perinteinen ”pieni ilkeily”. Venäjä suunnittelee myös käyttävänsä Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia verukkeena sotilaalliselle interventiolle.
Liuhdon mukaan Suomi selviytyy putinismin jatkumisesta mutta se tulee taloudellisesti kalliiksi. Vakavampana hän pitää sitä, että putinismia voi seurata sekasorron aika, joka voi sysätä Venäjän totalitarismiin.
Totalitarismi taas voi lisätä suursodan riskiä, koska ”uusstalinistinen Venäjä pysyy pystyssä vihollisvainoharhan avulla ja pitkään jatkuessaan keinotekoisesti luodusta uhkakuvasta voi tulla itseään toteuttava profetia”.
Professorin mukaan Suomen viranomaisten pitäisi tehdä salaisia suunnitelmia siitä, miten erilaisiin Venäjän tulevaisuuksiin pitäisi varautua.
