Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik sanoo länsimaiden toiminnan Ukrainan sodan suhteen osoittavan sen, että länsi on tehnyt paluun vahvempana kuin aiemmin.
– Minusta on reilua sanoa, että länsi on palannut. Se on vahvempi ja yhtenäisempi. Avainasemassa olevat eurooppalaiset organisaatiot, EU ja Nato, laajenevat ja osoittavat merkittävää kykyä sopeutua muuttuvaan geopoliittiseen ympäristöön ja vastata uhkiin, Raik kirjoittaa pitkässä Twitter-ketjussaan.
Hän kuitenkin toteaa huolen olevan, että kuinka kauan tämä dynamiikka säilyy kun sodasta tulee entistä kalliimpi.
– Meidän olisi pitänyt oppia Minskin sopimuksista, että Venäjän kanssa tehdyt kompromissit, jotka luovat illuusion vakaudesta ilman mitään täyteenpanomekanismia, tulevat pidemmällä aikavälillä entistä kalliimmaksi, hän sanoo.
Raik kirjoittaa lännen pelkäävän kahta asiaa: sodan laajentumista Naton ja Venäjän väliseksi sekä ydinaseellista eskaloitumista. Nämä voisivat hänen mukaansa teoriassa tapahtua yhdessä ja erikseen.
Venäjä on hänen mukaansa tietoinen siitä, ettei se voittaisi sotaa Natoa vastaan, joten ensimmäinen pelko on torjuttu onnistuneesti. Toisen suhteen taas länsi on tehnyt pahimman mahdollisen virheensä.
– Ydinaseellisen eskalaation suhteen pahin asia, minkä länsi voisi tehdä – ja juuri niin se on tehnyt – on pelon osoittaminen. Mitä enemmän osoitamme pelkoa, sitä enemmän Venäjä manipuloi sitä törkeillä ydinuhkauksilla pyrkien lamauttamaan sen, Raik kirjoittaa.
– Ydinaseiden käyttö, missä tahansa mittakaavassa, olisi itsetuhoista Venäjälle. Sitä ei voi täysin sulkea pois, mutta pelon osoittamisen sijaan lännen tulisi tehdä selväksi venäläisille, etteivät ydinaseet auta heitä saavuttamaan strategisia tavoitteitaan.
Raikin mukaan nopeampi ja voimakkaampi länsimainen tuki olisi auttanut Ukrainaa voittamaan sodan nopeammin. Sen vähentäminen ei myöskään saa Venäjää käyttäytymään vähemmän aggressiivisesti.
– Tämän pitäisi olla ilmeistä, mutta länsimaiden epäröinnin perusteella se ei ole sitä. Lännen itselleen asettamat rajat sotilaalliselle avulle ovat olleet melko satunnaisia ja jatkuvasti muuttuvia. Länsi kamppailee hyväksyäkseen ajatuksen, että olemme pitkäaikaisessa konfliktissa Venäjän kanssa, Raik kirjoittaa.
– Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että yhteistyö on aina parempaa kuin konflikti ja että konfliktit tulee yrittää ratkaista mahdollisimman pian. Tämä ei kuitenkaan ole osa Venäjän strategista ajattelua. Pitkittyneillä konflikteilla on tärkeä rooli Venäjän ulkopolitiikan työkalupakissa. Venäjä jatkaa sotaa Ukrainassa ja konfliktia lännen kanssa niin kauan kuin se uskoo asian palvelevan etujaan.
Sodan ratkaisuun Raik näkee selkeän keinon.
– Lännen tulisi keskittyä tukemaan Ukrainaa ja puolustamaan itseään ennenaikaisten ratkaisujen etsimisen sijaan. Diplomatialle jää aikaa, mutta sitä on tuettava todellisella voimalla.
