Kiina ja Venäjä ovat viime vuosina lähentäneet suhteitaan. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion mukaan poliittisen johdon ”ystävyys” on kuitenkin pahassa ristiriidassa kansan syvän epäluulon kanssa.
– Kun Putin sai Kiinan ensimmäisen ystävyyden mitalin kesäkuussa 2018, kiinalaisen nettikansan keskuudessa ihmeteltiin, missä ystävyys on, hän kertoo instituutin uusimmassa FIIA Briefing Paper –julkaisussa.
Briefing Paper perustuu Kiinassa kahdessa tutkimuslaitoksessa ja yhdessä yliopistossa tehtyihin tutkimushaastatteluihin. Vastaajina oli lähinnä Venäjä-tutkijoita ja kansainvälisen politiikan asiantuntijoita. Kallio arvelee haastateltujen puhuneen varsin vapaasti. Osaltaan tähän vaikutti hänen mukaansa se, haastattelut tehtiin muualla kuin Pekingissä.
Haastateltujen yleinen näkemys Kiinan ja Venäjän suhteiden todellisuudesta tiivistyy Kallion mukaan eräässä suorapuheisessa kommentissa, jonka mukaan strateginen kumppanuus on olemassa vain johtajien välillä.
– Yhden haastatellun mukaan Kiinan ja Venäjän välillä ei voi puhua laajasta yhteistyöstä vaan ainoastaan sektorikohtaisesta koordinaatiosta. Muutkin asiantuntijat korostivat, että Venäjän ja Kiinan suhteiden tiivistymisen syynä ei ole ystävyys vaan kansainvälistä järjestelmää koskevien kritiikin aiheiden samankaltaisuus. Kiinan ja Venäjän voidaan katsoa olevan vain poliittisia petikumppaneita, Kallio kirjoittaa.
Hän arvioikin, että kysymys ei ole vain länsimaiden rauhoittelemisesta tai hämäämisestä, kun virallinen Kiina korostaa, että maa ei pyri rakentamaan liittolaisuutta Venäjän kanssa.
– Kiinan johto tiedostaa ensinnäkin, että Kiinan strategiset edut eivät ole yhteneviä Venäjän kanssa. Vaikka Kiina toisaalta esiintyy Venäjän rinnalla lännen haastajana, länsisuuntaus ja sääntöihin perustuva maailmanjärjestys ovat Kiinalle rationaalisempi valinta kuin arvaamaton ja läpinäkymätön Venäjä. Toiseksi Kiinan johdossa todennäköisesti ymmärretään, miten hankalaa liittolaisuutta kohti eteneminen olisi sisäpoliittisesti.
