Hybridisodassa yhdistellään sotilaallisia, taloudellisia, poliittisia ja muita ei-fyysisiä toimia poliittisten päämäärien saavuttamiseksi.
– Hybridisodankäynnin aiempaa suurempi merkitys ei merkitse perinteisensodankäynnin hylkäämistä osana Suomen puolustussuunnittelua tai tee sotilaallisesta uhkamallista vanhentunutta, mutta se monimutkaistaa 2000-luvun sodan kuvaa ja siihen varautumista, Charly Salonius-Pasternak ja Jarno Limnéll toteavat FIIA Comment-julkaisusarjassa.
Heidän mukaansa Suomella on hyvät edellytykset vastata hybridisodankäynnin haasteisiin, mutta hybridisodankäynnin luonteen vuoksi on tarkasteltava sotilaallisten valmiuksien lisäksi myös yhteiskunnallisia valmiuksia.
Hybridisotaa ei julisteta
Suomalaisten keskuudessa vallitsee yleisesti kuva sodasta sellaisena kuin se koettiin toisen maailmansodan aikana, jolloin rintamalinjat olivat selvät ja vihollisen toimet koskettivat siviiliväestöä vain ajoittain.
Salonius-Pasternakin ja Limnéllin mukaan hybridisodankäynnin voi nähdä ”älykkäämpänä” tapana käydä sotaa, sillä sen avulla poliittiset päämäärät pyritään saavuttamaan ilman laajaa asevoimien ja väkivallan käyttöä.
Tällöin muun muassa kyberhyökkäykset, taloudelliset painostustoimet, informaatio-operaatiot ja väestön keskuuteen epävarmuutta luovat rajalliset fyysiset iskut saattavat itsessään olla riittäviä poliittisten päämäärien saavuttamiseen.
Hybridisodankäynnin erityispiirre on sodan ja rauhan välisen rajan tietoinen hämärtämien.
– Hybridisotaa ei julisteta, vaan se alkaa yleensä huomaamatta. Hybridisota voi johtaa tai olla johtamatta laajamittaiseen aseelliseen sotaan. Voidaan sanoa, että hybridisodankäynti sisältää kaikki sodankäynnin osa-alueet ja yhdistelee tavanomaisen ja epätavanomaisen sodankäynnin keinoja, Salonius-Pasternak ja Limnéll toteavat.
Heidän mukaansa Venäjän Ukrainassa toteuttamaan hybridisodankäyntiin liittyy Suomen näkökulmasta kaksi olennaista asiaa.
– Ensinnäkin Venäjän valtiojohdon päätöksenteko- ja toimeenpanokyky on ollut nopeaa ja aloitteellisuus on onnistuttu pitämään omissa käsissä. Keskitetty päätöksenteko on hybridisodankäynnissä etu, Salonius-Pasternak ja Limnéll määrittelevät.
– Toiseksi tapahtumien aikajänne on ollut suhteellisen lyhyt ja eskaloituminen on tapahtunut nopeasti, he jatkavat.
Suomen varauduttava
Salonius-Pasternakin ja Limnéllin mukaan Ukrainan tapahtumat vaativat yhteiskunnallisen varautumisen vahvistamista Suomessa.
– Hybridisodankäyntiin varautuminen edellyttää vahvaa kokonaisturvallisuusajattelua, jossa korostuu koko yhteiskunnan sekä sen eri osien valmistautuminen kohtaamaan normaalioloista poikkeavia tilanteita ja elämään pitkäänkin eräänlaisessa harmaassa vaiheessa, he toteavat.
Salonius-Pasternak ja Limnéll nostavat esiin viisi keskeistä asiaa hybridisodankäyntiin varautumisessa.
Heidän mukaansa tilannekuvan merkitys, heikkojen signaalien tunnistaminen ja päätöstenteko niiden perusteella on keskeistä.
– Tähän liittyy ennakoinnin tärkeys, fyysisen ja digitaalisen tiedustelun tarve sekä tilannekuvan luominen kansainvälisessä yhteistyössä. Valtiojohdolle on kyettävä tuottamaan mahdollisimman reaaliaikainen ja oikea tilannekuva päätöksenteon tueksi, ja sen on uskallettava tehdä merkittäviä päätöksiä vähäisenkin tiedon perusteella.
Niin ikään Salonius-Pasternakin ja Limnéllin mukaan fyysinen ja etenkin henkinen kriisinsietokyky on oltava yksi painopisteistä, kun yhteiskunnanturvallisuusstrategiaa päivitetään.
– Tähän kuuluu esimerkiksi parempi kyky sietää ja suodattaa informaatiovaikutusta, toimintakyky verkkohyökkäysten iskiessä sekä kyky tulla toimeen ilman sähköä.
Vastuu strategisesta viestinnästä pitää keskittää yhdelle valtionhallinnon osalle. Tämä vaatii myös selvät strategiset viestit.
Hybridisodankäynti pakottaa myös pohtimaan, miten valtio voi vastata ainakin osittain ulkoistettuun sodankäyntiin, jossa vieraan valtion asevoimat eivät välttämättä olekaan sodankäynnin aktiivisimpia toimijoita.
On myös pohdittava, miten vastatoimet toteutetaan, jos kyberhyökkäykset on ulkoistettu valtiollisten rakenteiden ulkopuolella toimiville hakkeriryhmille tai separatistiryhmä ryhtyy toimimaan vieraan valtion poliittisen painostuksen tukena?
Salonius-Pasternakin ja Limnéllin mielestä valmiuslainsäädäntöä täytyy tarkastella ja johtamista harjoitella, jotta päättäjillä olisi edellytykset vastata hybridisodankäynnin haasteisiin.
– Tähän liittyy myös sen mahdollisuuden tiedostaminen, että sotilaallista voimaa tai sillä uhkaamista voidaan käyttää nopeasti ja yllättävästi Suomea vastaan.
Salonius-Pasternak ja Limnéll toteavat, että hybridisotaan on vaikea varautua, mutta siihen panostetut henkiset ja fyysiset resurssit vahvistavat myös yhteiskunnan yleistä epävarmuuden ja odottamattomien tapahtumien sietokykyä.
– Varautuminen vaatii julkista keskustelua ja asioiden käsittelyä, eikä se ole ”turhaa pelottelua”, vaan realistista toimintaa muuttuneessa maailmassa, Salonius-Pasternak ja Limnéll huomauttavat.
