Fyysisen aktiivisuuden ja oppimistulosten välillä on havaittu yhteyksiä monissa tutkimuksissa. Se näyttäisi vaikuttavan myönteisesti tiedolliseen toimintaan, kuten muistiin, tarkkaavaisuuteen sekä tiedonkäsittely- ja ongelmanratkaisutaitoihin.
Näitä yhteyksiä on kuitenkin tutkimuskonsortion johtaja Tuija Tammelinin mukaan selvitetty toistaiseksi suhteellisen pienissä tutkimusaineistoissa, eikä varsinaisista yhteyttä välittävistä mekanismeista ole riittävästi tietoa.
– Tiedämme, että erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa aivot ovat kehitysvaiheessa ja siten erityisen muovautuvia. Tavoitteenamme on selvittää, miten fyysinen aktiivisuus ja kunto ovat yhteydessä koulumenestykseen, kognitiiviseen toimintaan sekä aivojen rakenteisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin lapsuudessa ja nuoruudessa sekä myöhemmin aikuisiässä, Tammelin kertoo.
Monitieteisessä tutkimushankkeessa on kolme osahanketta ja lähestymistapaa.
Tutkimuksen liikuntaepidemiologisessa osassa selvitetään, miten fyysisessä aktiivisuudessa ja kunnossa tapahtuvat muutokset ovat yhteydessä kognitiiviseen toimintaan ja akateemiseen suoriutumiseen elämänkulun eri vaiheissa.
Neurotieteiden näkökulmasta tutkitaan, miten fyysisesti aktiivinen tai toisaalta passiivinen elämäntapa on yhteydessä oppimisen ja kognitiivisen toiminnan kannalta merkittäviin aivojen rakenteisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin.
Neurobiologisessa osiossa selvitetään eläinmallien avulla, miten peritty fyysinen kunto ja liikuntaharjoittelu kasvuiässä vaikuttavat kognitioon ja mitkä mekanismit ovat näiden vaikutusten taustalla.
Tutkimuskonsortioon osallistuvat LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopiston psykologian laitos ja liikuntabiologian laitos. Tutkimuksen arvioidaan tuottavan merkittävää uutta perustietoa oppimisen kognitiivisista edellytyksistä. Sen tuloksia voidaan soveltaa oppimisen ja opettamisen kysymyksiin, terveydenhuoltoon sekä liikunnan edistämiseen.
