Uusi Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus tarkastelee työrauhaan liittyviä kysymyksiä opettajien, luokkahuonevuorovaikutuksen ja julkisen keskustelun näkökulmista.
KM Suvi Lehtomäen väitöstyön mukaan opettajat arvioivat kokemuksensa työrauhasta suhteellisen positiivisiksi.
Tulosten mukaan mitä vahvempi uskomus opettajalla oli omasta luokanhallinnastaan, sitä parempana hän koki ryhmässään toteutuneen työrauhan. Toisaalta mitä enemmän opettaja koki luokkahuonestressiä, sen negatiivisemmin hän arvioi työrauhan toteutumista.
Alakoulussa toteutetun luokkavuorovaikutustutkimuksen perusteella oppilaiden aiheuttamia työrauhahäiriöitä, joihin opettaja puuttui, esiintyi erittäin usein, keskimäärin useammin kuin joka toinen minuutti. Tämä tekee oppitunneista katkonaisia.
Lehtomäen mukaan oppituntien häiriöt olivat luonteeltaan lieviä, kuten puhumista ilman puheenvuoroa ja motorista levottomuutta.
– Kuitenkin tällainen lievä, mutta jatkuva oppimisen keskeytyminen aiheuttaa väistämättä kuormitusta niin opettajan työlle kuin oppilaiden oppimiselle, Suvi Lehtomäki kertoo Turun yliopiston tiedotteessa.
Vaikka opettajat puuttuivat monipuolisin sanallisin sekä sanattomin luokanhallintakeinoin työrauhahäiriöihin, tehosivat keinot vain hetkellisesti ja häiriöt toistuivat samanlaisina oppitunneilla yhä uudestaan.
Tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että opetusryhmän koolla sekä koulunkäynninohjaajan läsnäololla, oli vaikutusta opettajan reagointia vaativiin häiriötilanteisiin luokan vuorovaikutuksessa.
Lehtomäen mukaan tukea työrauhan ylläpidossa tulisi suunnata erityisesti alle viisi vuotta opettajana toimineille sekä yläkoulun aineenopettajille.
– Täydennyskoulutuksella sekä kollektiivisella tuella, kuten mentorointia ja yhteisopettajuutta hyödyntämällä, voitaisiin opettajia tukea työrauhan ylläpidossa. Tämä tukisi myös vastavalmistuneita opettajia uran alkuvaiheessa ja mahdollistaisi koulutuksellisen jatkumon opettajille heidän kohdatessaan peruskoulun muuttuvia työrauhatarpeita, Lehtomäki kertoo.
Julkisen puheen osalta Lehtomäki perehtyi aiheeseen liittyvien, vuosien 2010–2020 aikana julkaistujen sanomalehtien mielipidekirjoituksiin. Keskusteluissa työrauhan haasteet liitettiin opettajan laajenneeseen työnkuvaan, jossa opettajan huomio suuntautuu liikaa pois itse opetustehtävästä. Toisaalta keskustelijat kritisoivat inklusiivisen opetuksen toimivuutta niillä resursseilla, joita kouluilla on käytettävissään.
Etenkin oppilaiden tasa-arvoiset mahdollisuudet saada opiskella rauhallisessa ja turvallisessa oppimisympäristössä korostuivat sanomalehtikeskustelussa ja ratkaisuja näihin haasteisiin etsittiin järjestelmätasolta.
– Järjestelmätason ratkaisuiksi keskustelussa esitettiin opettajan työnkuvan selkiyttämistä ja rajaamista, oppilaiden tuen tarpeisiin vastaamista ja resurssien lisäämistä, Lehtomäki sanoo.
Lehtomäen mukaan työrauha on ilmiönä erittäin moniulotteinen. Sen vuoksi peruskoulun työrauhahaasteisiin ei kyetä vastaamaan pelkästään koulu- tai luokkatasolla, vaan tarvitaan laajempaa koulutuspoliittista keskustelua työrauhan takaamiseksi.
– Työrauhailmiötä tulisikin tarkastella laajana systeemisenä kokonaisuutena huomioiden työrauhan toteutumisen yhteiskunnalliset edellytykset sekä opettajan ammatillisen osaamisen kehittämistarpeet.
