Helsingin yliopiston politiikan tutkijan Milja Saaren väitöstutkimuksen mukaan työehtosopimuksia tulee niiden heikentämisen sijaan kehittää siten, että ne huomioivat nykyistä paremmin sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmat.
Saaren tutkimissa yksityisen palvelualan naisvaltaisissa töissä pelätään työpaikan ja riittävän toimeentulon puolesta.
– Heikossa neuvotteluasemassa olevalle on turha sanoa, että vaadipa nainen lisää liksaa ja ole rohkeampi, hän sanoo väitöstiedotteessaan.
Saaren mukaan tasa-arvon toteuttaminen tarvitsee norminsa, jotka takaavat palkansaajanaisten ja -miesten oikeudet silloinkin, kun työnantajan mielestä tasa-arvon edistämiseen ei ole tarvetta tai varaa. Näitä normeja tulee nykyisestään kehittää, sillä tasa-arvolaki ei tarjoa luottamusmiehille todellisia työkaluja naisten ja miesten palkkatasa-arvon seurantaan ja edistämiseen työpaikoilla.
– Luottamusmiesten oikeuksia saada tiedot työpaikan naisten ja miesten palkoista palkanosittain tulee laajentaa ja roolia samapalkkaisuuden edistäjinä vahvistaa, Saari kertoo.
Tasa-arvotyö edellyttää selkeämpää sääntelyä
Saaren tutkimuksen mukaan työpaikkatason tasa-arvotyö edellyttää nykyistä selkeämpää tasa-arvolakia ja työehtosopimuksiin kirjattuja tasa-arvosuunnittelun ja palkkakartoituksen konkreettisia tavoitteita ja niiden seurantaa.
Tutkijan mukaan nykyisellään tasa-arvotyö jää helposti juhlapuheiden tasolle ilman, että oikeasti tehdään mitään konkreettista tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämiseksi.
Nykyhallituksen politiikka, joka pyrkii purkamaan normeja sekä lainsäädännössä että työehtosopimusjärjestelmässä, uhkaa Saaren mielestä jättää naisvaltaiset alat palkkojensa paikallisessa sopimisessa tyhjän päälle.
– Sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä naisille ja miehille on perus- ja ihmisoikeus, jota hallitus ja työnantajat eivät voi toimeenpanna tai olla toimeenpanematta sen mukaan kun niin sattuu huvittamaan, Saari toteaa.
Samapalkkaisuuden politiikka osaksi ihmisoikeuspolitiikkaa
Väitöskirjan tärkein johtopäätös on, että samapalkkaisuuden politiikka pitää nähdä osana ihmisoikeuspolitiikkaa ja valtiovallan on otettava vahvemmin vastuu samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamisesta.
– Pääministeri (Juha) Sipilän (kesk.) hallitukselta ei kuitenkaan ole suuria avauksia odotettavissa samapalkkaisuuden toteuttamiseksi, Saari arvioi.
– Sen sijaan on nähtävissä, että palkansaajat ja erityisesti naiset ovat asettumassa oikeistokonservatiivista politiikkaa vastaan ja konsensuskulttuuri rakoilee jo. Massiiviset järjestelmät, kuten työmarkkinajärjestelmä tai sukupuolijärjestelmä, muuttuvat hitaasti, mutta muutos on tehtävissä, Saari sanoo.
VTM Milja Saaren väitöskirja Samapalkkaisuus – neuvoteltu oikeus. Naisten ja miesten palkkaeriarvoisuus poliittisena ja oikeudellisena kysymyksenä korporatistisessa Suomessa tarkastetaan lauantaina 27.elokuuta Helsingin yliopistossa.
