Suomi ei pärjää ilman koulutettuja ja osaavia ihmisiä. Osaaminen on kaiken perusta, oli kyse sitten globalisaation luomista kansainvälistymispaineista tai kilpailukyvystämme – puhumattakaan nopeasti etenevän teknologisen murroksen hallitsemisesta.
Osaamisesta on huolehdittava, jotta kansakuntana pärjäämme, kehitymme ja uudistumme. Osaamisesta on huolehdittava siksikin, että säilymme ketteränä toimijana suurten valtioiden ja maanosien pelikentillä.
Olin viime vuoden loppupuolella Pohjoismaisen ministerineuvoston järjestämässä seminaarissa, jonka aiheena oli vihreä siirtymä ja osaaminen. Kukin pohjoismaa esitteli suunnitelmiaan oikeudenmukaisen vihreän siirtymän toteuttamiseksi. Kaikkien johtava teema oli jatkuvaan oppimiseen ja ihmisten osaamiseen panostaminen.
Entä mitä tekee Suomen hallitus, kun muut pohjoismaat panostavat aiempaa enemmän osaamisen vahvistamiseen?
Jatkuvaan oppimiseen kohdistuvat leikkaukset nousevat tällä hallituskaudella yli 300 miljoonaan euroon. Leikkauslista on vaikuttava: aikuiskoulutustuki ja ammattitutkintostipendi lakkautetaan. Vapaan sivistystyön rahoitusta leikataan ja opiskelijamaksuja korotetaan vastaavasti, mikä suomeksi tarkoittaa, että jos haluat opiskella, maksat lisää. Avoimen korkeakouluopiskelun opiskelijamaksuja korotetaan, ja korkeakoulujen valtionrahoitusta leikataan vastaavasti.
Tämän päälle kevään kehysriihessä päätettiin, että ammatillisesta koulutuksesta leikataan niin, että se osuu aiemman tutkinnon suorittaneisiin aikuisiin. Työttömyysturvan aktiiviajan korotus poistuu ja se vaikuttaa heihin, jotka osallistuvat työvoimakoulutuksiin tai opiskelevat omaehtoisesti työttömyysetuuden turvin.
Opiskelijoitakaan ei jätetä rauhaan. Opintotuen indeksi jäädytetään, ja maksuton oppimateriaali rajoitetaan toisella asteella sen vuoden loppuun, kun tulet täysi-ikäiseksi. Lisäksi opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiristä opintotuen asumislisälle.
Miten Suomi voi näillä päätöksillä säilyä osaavana kansana? Ennestään eri maiden välistä vertailua tekevä Pisa-tutkimus osoittaa suomalaisen osaamistason olevan laskussa. Eivätkö poliittiset päättäjät ja ennen kaikkea maan hallitus ymmärrä, että kun osaamisesta leikataan, leikataan samalla tulevaisuudesta?
Pula osaavista työntekijöistä Suomessa on jo nyt totta ja tilanne näyttää jatkossa entistäkin huonommalta. Tämä johtuu väestömme ikärakenteesta ja odotettavissa olevasta nykyistäkin alhaisemmasta syntyvyydestä. Yksi ratkaisu on kansainvälinen rekrytointi ja työperäinen maahanmuutto. Se näyttää kuitenkin olevan ainakin osittaisessa vastatuulessa nykyhallituksen aikana.
Katseet onkin käännettävä omaan maahamme. Osaavan työvoiman saatavuus edellyttää, että työntekijöillä on joustavia mahdollisuuksia kouluttautua uuteen ammattiin, nostaa koulutus- ja osaamistasoa tai muutoin vahvistaa omaa ammattitaitoaan työurien aikana. Valitettavasti maan hallituksen ajama ja eduskunnan äskettäin hyväksymä aikuiskoulutustuen lakkauttaminen antaa työntekijöille selvän, mutta täysin virheellisen viestin siitä, että kouluttautuminen työuran aikana ei kannata.
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentää merkittävästi työntekijöiden taloudellisia mahdollisia kouluttautua työuran aikana, nostaa koulutustasoa, laajentaa osaamistaan ja siten parantaa omaa työmarkkinakelpoisuuttaan. Tuen lakkauttaminen ei myöskään edistä tavoitetta lisätä matalasti koulutettujen, usein pienipalkkaisissa ammateissa työskentelevien osallistumista jatkuvaan oppimiseen.
Nyt lopetettava aikuiskoulutustuki on rahoitettu lähes täysin työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työttömyysvakuutusmaksuilla sen jälkeen, kun valtio luopui tuen perusosan rahoittamisesta vuonna 2017. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen siirtää jatkossa vastuun opiskelun aikaisen toimeentulon rahoituksesta yksilöille. Työntekijöillä on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet uuden osaamisen hankkimiseen ja ammatinvaihtoon sosioekonomiseen asemaan ja varallisuuteen katsomatta myös aikuisiällä. Nyt tämä ei toteudu, sillä jatkossa kouluttautuvat ne, joilla on siihen varaa.
Meillä ei ole varaa jättää yhtään halukasta työelämässä olevaa kouluttautumisen ja osaamistason vahvistamisen ulkopuolelle. Olisi suotavaa, että hallituskin ymmärtäisi, että osaaminen on työntekijän parasta muutosturvaa työelämän muutoksissa.
