Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan Suomessa oli vuodenvaihteessa lähes 290 000 työtöntä. Työttömiä korkeakoulutettuja heistä oli lähes 53 000. Avoimia työpaikkoja on nyt tarjolla todella niukasti ja niihin tulee ennätysmäärä hakemuksia.
Työttömyysjaksot pitenevät ja korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömien määrä Suomessa on kohoamassa ennätyksellisen suureksi. Valitettavasti tilanteeseen ei ole ennusteiden mukaan nopeaa käännettä näkyvissä. Yksittäisen hakijan kannalta tilanne voi olla todella tukala. Monella on nyt usko tulevaisuuteen kovilla.
Pelkästään vuoden 2024 aikana noin 40 000 korkeakoulutettujen henkilötyövuotta jäi hyödyntämättä työmarkkinoilla sen vuoksi, että korkeakoulutettuja oli työttömänä niin paljon. Menetetyn työpanoksen suuruutta kuvaa esimerkiksi se, että tällä työmäärällä olisi pyörittänyt Helsingin kokoista kaupunkia noin vuoden.
Korkeakoulutetun osaamisen perusta on vankka, mutta sitä pitää jatkuvasti huoltaa ja päivittää. Suomi tarvitsee kasvua ja uudet innovaatiot syntyvät osaamisen kautta. Meillä ei ole varaa hukata kenenkään osaamispanosta työmarkkinoillamme.
Jossain vaiheessa talouden suhdanteet taas kääntyvät, avoimia työpaikkoja ilmaantuu, hakijamäärät avoinna oleviin työpaikkoihin pienenevät ja työpaikka löytyy. Voimmeko kuitenkaan olettaa, että tismalleen sama osaaminen, jolla aiemmin pärjättiin, antaa parhaat edellytykset työllistyä laadukkaasti sitten, kun työmarkkinat taas vetävät?
On selvää, että yksilötasolla työttömyys on kriisi, jonka vaikutukset ovat laajat ja taloudellista ahdinkoa usein paljon moninaisemmat. Toisaalta työttömyysjakso voisi parhaimmillaan olla uuden suunnan ja kehittymisen elämänvaihe, joka tarjoaisi taloudellisen ahdingon vastapainoksi mahdollisuuden uudistaa ja rikastaa omaa osaamistaan. Työttömyysjaksoilta olisi tavoitteena palata työelämään luonnollisesti mahdollisimman nopeasti, mutta samalla aiempaa vahvempina, viisaampina ja osaavampina – ei lannistettuina.
Valitettavasti työttömyysturvalain opiskelua koskevat rajoitukset eivät nykyisellään tue tällaista ajattelua. Tarvitsemme ajattelutavan muutosta.
Akavan mielestä omaehtoisen opiskelun harkintaa tulisi lieventää ja sivutoimisen opiskelun mahdollisuuksia laajentaa työttömyyden aikana. Opintoja, joiden kesto on paperilla yli kuusi kuukautta, tulisi voida aloittaa myös työttömänä.
Akavan mielestä olisi järkevää, että työttömällä olisi oikeus kehittää omaa osaamistaan siten, että edellytykset uudelleen työllistymiselle olisivat mahdollisimman hyvät. Kyse on myös julkisilla varoilla syntyneen osaamispääomamme suojaamisesta tai peräti kasvattamisesta sekä tulevaisuuden kilpailukyvystämme huolehtimisesta.
Koulutuksen kautta hankittu korkea osaamistaso on edelleen paras vakuutus työttömyyttä vastaan. Oman osaamisen kehittäminen tulee olla helpommin toteutettavissa myös työttömyyden aikana.
