Venäjän johto ei pelkää Jabloko-puoluetta itsessään vaan sitä, että siitä oli muodostumassa kokoontumispiste sodan ja Kremlin politiikkaan kyllästyneille venäläisille, arvioi professori ja Venäjä-asiantuntija Mark Galeotti.
Galeottin mukaan juuri tämä selittää, miksi Venäjän korkein oikeus sulki avoimesti sodanvastaisen Jablokon syksyn duuman vaaleista. Hän käsittelee aihetta In Moscow’s Shadows –podcastissaan.
Venäjän presidentinhallinto oli aluksi valmis päästämään Jablokon vaaleihin. Pienen oppositiopuolueen ajateltiin voivan toimia vaarattomana varoventtiilinä ja samalla antaa hallituille vaaleille hieman uskottavuutta.
Tilanne muuttui, kun puolueen ympärille alkoi kerääntyä laajempaa kiinnostusta.
Jablokon tunnuksena oleva omena levisi sosiaalisessa mediassa hienovaraiseksi poliittiseksi symboliksi. Yksityishenkilöt, vaikuttajat ja jopa yritykset julkaisivat omenoihin liittyviä viestejä, joiden saattoi tulkita osoittavan tukea puolueelle.
Mark Galeottin mukaan vaaleja seuraavan Atlas Viborov -hankkeen tiedot osoittivat Jablokoon liittyvän verkkokiinnostuksen kasvaneen 4,5-kertaiseksi. Hän suhtautuu yksittäisiin lukuihin varauksella, mutta katsoo niiden viittaavan samaan ilmiöön.
Väylä tyytymättömyydelle
Kyse ei hänen mukaansa ollut enää vain Jablokon kannatuksesta. Puolueesta oli tulossa väylä sodanvastaisille, Kremlin vastustajille ja taloudelliseen tilanteeseen tyytymättömille venäläisille.
Professori kutsuu joukkoa ”tyytymättömien koalitioksi”. Siihen voi kuulua ihmisiä hyvin erilaisista yhteiskunnallisista, alueellisista ja poliittisista taustoista. Yhteistä on lähinnä tunne siitä, että nykyiseen tilanteeseen ollaan kyllästyneitä ja muutosta halutaan.
Juuri tällaisen joukon järjestäytyminen on Mark Galeottin mukaan Kremlin kannalta vaarallista.
Jablokon mahdollinen pääsy duumaan ei sinänsä olisi muuttanut Venäjän politiikan voimasuhteita. Muutama sodanvastainen kansanedustaja olisi jäänyt ylivoimaisen hallintokoneiston keskellä marginaaliin.
Paljon tärkeämpää olisi ollut vaalikampanjan tarjoama mahdollisuus järjestää tapaamisia, kerätä nimiä vetoomuksiin ja rakentaa verkostoja. Ihmiset olisivat voineet huomata, etteivät he ole mielipiteineen yksin.
Järjestelmän tukipilarit
Galeottin mukaan juuri eristyneisyys ja passiivisuus ovat nykyjärjestelmän keskeisiä tukipilareita. Hallinnolle on hyödyllistä, jos tyytymättömät kansalaiset kokevat olevansa pieni ja voimaton vähemmistö.
Jablokon perustaja Grigori Javlinski oli kuvannut kampanjan tarkoitukseksi ennen kaikkea laillisen tilan luomisen sodanvastaisen mielipiteen ilmaisemiselle, ei niinkään puolueen pääsyä duumaan.
Se oli Kremlin kannalta ongelmallista myös siksi, että vaalien tehtävänä on Galeottin mukaan osoittaa kansalle kuvaa laajasta tuesta järjestelmälle.
Professorin arvion mukaan Kreml pyrkii siksi ratkaisemaan hankalat vaalitilanteet jo etukäteen. Vaarallisiksi katsottuja ehdokkaita suljetaan pois, hallinnolle sopivia puolueita vahvistetaan ja vastustajien asemaa heikennetään ennen äänestyspäivää. Näin varsinaiseen äänten manipulointiin jää mahdollisimman vähän tarvetta.
Liian suuri ero ihmisten käsityksen todellisesta kannatuksesta ja julkistetun vaalituloksen välillä voi itsessään synnyttää protesteja. Galeotti muistuttaa vuosien 2011–2013 suurista mielenosoituksista, joiden taustalla oli kokemus vaalivilpistä.
Jablokon tapaus kertoo siksi laajemmasta ongelmasta. Puolue voidaan poistaa vaaleista, mutta sen ympärille hetkeksi kerääntynyt tyytymättömyys ei katoa samalla.
Sodan ja nykyjärjestelmän vastustajat voivat lopulta löytää uuden tavan tunnistaa toisensa ja muodostaa yhteisiä verkostoja.
– Kreml ei niinkään pelkää Jablokoa vaan piilevää protestipotentiaalia, jota se kanavoi, Mark Galeotti arvioi.
LUE MYÖS:
”Seuraava duuma voi nähdä vallanvaihdoksen Venäjällä” (VU 11.8.2026)