Keir Giles on Britannian ulkopoliittisen instituutin tutkija, joka on perehtynyt laajasti Venäjän sotilaspolitiikkaan ja toiminut usean maan hallituksen neuvonantajana Venäjä-kysymyksissä. Kirjassa analysoidaan eurooppalaisen puolustuksen puutteita ja myös kehotetaan toimintaan.
Noin 30 vuotta kestäneen asevoimien ja puolustusteollisuuden supistamisen jälkeen Eurooppa on varsin suojaton. Monet poliitikot eivät ole vieläkään kunnolla hahmottaneet Euroopan maiden puolustuksen alennustilaa. Eri puolilla Eurooppaa sotilaalliseen valmiuteen on kiinnitetty huomiota vasta helmikuusta 2022 lähtien.
Esiin on tullut todella huolestuttavia tietoja. Esimerkiksi Britannialla oli varastoissaan tykistöammuksia vain viikon taisteluun.
Irlanti on hyvä esimerkki valtiosta, jossa eletään käsityksessä, että ongelma on kaukana. Irlannin bruttokansantuote henkeä kohden on Euroopan korkeimpia, mutta valtio ei ole kiinnostunut panostamaan maanpuolustukseen, vaan nojautuu naapurimaa Britannian ja muiden kumppanien voimiin.
Irlannilla ei ole lainkaan kykyä puolustaa itse ilmatilaansa ja vain vähän kapasiteettia vastata mereltä tuleviin uhkiin. Irlannin kaksi pientä merivalvontalentokonetta ovat aseistamattomia.
Hollannilla oli vielä kylmän sodan aikana peräti tuhannen vaunun panssarivoimat, mutta omat panssarivoimat lakkautettiin kokonaan vuonna 2011. Hollannin puolustusbudjetti on nyt noussut muiden maiden tapaan merkittävästi, mutta budjettiin ei kuulu panssarivaunujen hankinta- tai käyttökuluja, joten maajoukkojen on tultava toimeen ilman panssarivaunuja.
Talousmahti Saksa on kylmän sodan päättymisestä lähtien lyönyt laimin maanpuolustustaan. Tykistöammuksia on noin kahden päivän taisteluun. Vuosikymmeniä jatkuneet leikkaukset ovat jättäneet henkilöstöön, materiaaliin ja infrastruktuuriin suuria aukkoja. Niiden täyttäminen on erittäin kallista. Maavoimat esimerkiksi lakkautti edellisellä vuosikymmenellä kokonaan lyhyen kantaman ilmapuolustuksensa.
Puolan malli
Puola pudotti 2000-luvun alussa puolustuksensa tasoa, mutta Ukrainan sodan alettua maa aloitti kiivaan uudelleenvarustautumisen. Kotimaan tuottajilta tilataan paljon materiaalia ja sen lisäksi puolustusalan virkamiehet kiertävät maailmaa ostamassa erilaista kalustoa.
Vuonna 2022 Puola teki sopimuksen tuhannen panssarivaunun ja noin 670 panssarihaupitsin ostamisesta Etelä-Koreasta. Tulevaisuudessa Puolalla voi siten olla käytössään enemmän tankkeja kuin Britannialla, Ranskalla, Saksalla ja Italialla yhteensä.
Mielipidekyselyt puoltavat asevelvollisuusarmeijan palauttamista, ammattiarmeijaanhan siirryttiin vuonna 2009. Puola aikoo muodostaa neljän miljoonan sotilaan reservin. Puolan sotilaallisen muutosohjelman kannattajat sanovat, että maa näyttää Nato- liittolaisille mallia siitä, mitä voi ja pitää tehdä, kun Yhdysvallat ovat todennäköisesti yhä vähemmän mukana Euroopan puolustamisessa.
Vielä ei ole liian myöhäistä
Giles antaa myös paljon neuvoja Euroopan tilanteen parantamiseksi. Hänen mukaansa ei ole välttämättä liian myöhäistä pelastaa elämäntapaa, jota aiemmin on pidetty Euroopassa itsestään selvyytenä.
Gilesin mielestä Venäjä ei aloita taistelua, josta se tietää, ettei voi voittaa sitä. Siten ainoa keino estää sota Venäjän kanssa on valmistautua siihen riittävän hyvin. Tähän sopii jo roomalaisten käyttämä sanonta: ”Si vis pacem, para bellum” – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.
Venäjän uhan muuttaminen vaarattomaksi on perustavan laatuinen ehto Euroopan rauhalle ja turvallisuudelle. On selvää, ettei tätä ole mahdollista saavuttaa diplomaattisilla tai poliittisilla tavoilla, joten sotilaalliset keinot ovat ainoa jäljellä oleva vaihtoehto.
Investointi puolustukseen ja kriisinsietokykyyn on vakuutus. Varustautuminen tulee olemaan kuitenkin vaikea paikka eurooppalaisille äänestäjille, jotka eivät ole tottuneet maksamaan maansa suojelemisesta.
Eurooppa ajatteli vuosikymmeniä, että sotilaalliset uhat kuuluivat menneisyyteen, mutta nyt on ymmärrettävä nopeasti, että puolustuksesta aiheutuvat kustannukset ovat hinta, joka on maksettava siitä, että sijaitsee samassa maanosassa Venäjän kanssa.
Toistaiseksi Ukraina antaa Euroopalle aikaa tehdä investointeja puolustukseen. Siten Euroopan valtioilla olisi mahdollisuus varmistaa pitkän aikavälin rauha olemalla riittävän vahva estääkseen Venäjää tekemästä uusia hyökkäyksiä.
Läntisten Euroopan maiden olisi otettava käyttöön kokonaismaanpuolustuksellinen lähestymistapa, josta Suomen tapaiset etulinjan maat näyttävät esimerkkiä eli olisi kehitettävä uskottavat asevoimat ja myös näkyvä valmius käyttää niitä.
Jos Eurooppa kuitenkin jatkaa unissakävelyään kohti katastrofia, niin seurauksena ovat paljon suuremmat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset kuin mitä varustautuminen veisi. Joka tapauksessa Giles toteaa, että enää ei ole paluuta Eurooppaan, jonka tunsimme ennen vuoden 2022 helmikuun 24. päivää.
Keir Giles: Kuka puolustaisi Eurooppaa? Hyökkäävä Venäjä, uinuva manner. Englannin kielestä suomentanut Kyösti Karvonen. 328 sivua. Docendo.
