Vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump haluaa esiintyä rauhantekijänä ja Ukraina on jo ilmoittanut suostumuksestaan aselepoon, Venäjä ei voi helposti sallia itselleen rauhaa, kirjoittaa Viron sisäisen turvallisuuden instituutin johtaja Erkki Koort Postimees -lehdessä.
Ensimmäinen näkökulma Venäjän näkökulmasta on Erkki Koortin mukaan se, että ”sotilaallisen erikoisoperaation” tavoitteita ei ole saavutettu.
– Ukrainaa ei ole valloitettu eikä pakotettu rauhaan. Sotilaallinen voima on Ukrainassa kasvanut aiempien tavoitteiden vastaisesti, hän kirjoittaa.
Toinen ongelma hänen mukaansa on se, että rauhaa Ukrainan kanssa olisi vaikeaa selittää venäläisille.
– Luonnollisesti Venäjälle on ongelma, että Ukraina ei ole heidän näkökulmastaan valtio. Ukrainaa on aina pyritty näyttämään epäonnistuneena valtiona ja alistamaan Moskovan hallintaan. Kuinka sopia jonkun kanssa, jota ei pidä itsensä vertaisena?, Erkki Koort kirjoittaa.
Venäjä tarvitsee hänen mukaansa Ukrainaa useista syistä.
– Ensinnäkin se luo mahdollisuuden luoda puskurivyöhyke Venäjän ja Naton välille. Toiseksi Venäjällä on myös valtava väestön väheneminen ja suuri maahanmuuttopaine Keski-Aasiasta ja Kiinasta. Tästä selviytymiseen tarvitaan lisää ihmisiä, ja valkovenäläiset ja ukrainalaiset sopivat tähän parhaiten. Ukrainasta siepatut lapset kasvatetaan venäläisiksi, ja uusia uudisasukkaita Venäjän muilta alueilta asetetaan Ukrainan alueille, Erkki Koort kertoo.
Sota on hänen mukaansa myös parantanut monien venäläisten ja alueiden elintasoa, vaikka sotatalous ei olekaan kestävällä pohjalla pidemmällä aikavälillä.
– Venäjä on siirtynyt sotatilaan, johon oli vaikea päästä ja josta on vaikea palata takaisin. Useissa vuoroissa toimiva sotateollisuus on vähentänyt työttömyyttä monissa provinsseissa ja tuonut hyvän tulon. Venäjällä on tilastollisesti talouskasvua, mutta ammusten tuotanto ja niiden välitön käyttö ei luo todellista kansallista vaurautta. Tilannetta on aiemmin osuvasti verrattu siihen, että Venäjän talous toimii kuin steroideilla, Erkki Koort kirjoittaa.
– Sotaan värvääminen ja erilaiset menetelmät haavoittuvien ryhmien pakottamiseksi sotaan ovat vähentäneet vankeja ja harventaneet etnisten vähemmistöjen rivejä. Kaukaisemmilla alueilla on menetetty ihmisiä, mutta korvaukset, värväysrahat ja Ukrainasta sodan aikana ryöstetty omaisuus ovat lisänneet alueiden vaurautta ja ostovoimaa. Tämän trendin päättyminen tarkoittaa keskushallinnolle haasteita köyhyyden käsittelemiseksi, hän jatkaa.
Haasteita Erkki Koortin mukaan aiheuttaa myös rintamalta palaavat sotilaat.
– Joukkojen palaaminen siviilielämään tulee myös olemaan ongelmallista, koska sota on rikkonut ja kovettanut ihmiset. Lisäksi monet eivät varmasti palaa sotaa edeltävään ammattiinsa. Alkoholismi, väkivalta ja järjestäytynyt rikollisuus ovat vain muutamia avainsanoja, hän kirjoittaa.
– Samanlaisia ongelma tulee muuten olemaan myös ukrainalaisilla.
