Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tänään ajankohtaisempi kuin kertaakaan kolmena vuotena alkamisensa jälkeen. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on käynnistänyt neuvottelut Venäjän kanssa tulitauon ja kestävän rauhan saavuttamiseksi.
Useiden uskottavien kansainvälisten tiedustelulähteiden mukaan Venäjä ei vielä loppuviikosta ollut tehnyt mitään, mikä viittaisi siihen että he valmistautuisivat tulitaukoon. Yleisesti arvioidaankin, että Venäjälle kelpaa tulitauon mittainen hengähdystauko, jonka aikana se ryhmittää joukkonsa uudelleen ja jatkaa sitten hyökkäystä.
– Ukraina tarvitsee turvatakuut. Uskottavat, todelliset turvatakuut, sanoo europarlamentaarikko, kenraalimajuri evp Pekka Toveri.
– Muuten heidän on pakko tehdä se itse, Toveri muistuttaa. Hän arvelee tietävänsä, mitä silloin voisi tapahtua.
– Ukrainalaiset ovat itse sanoneet, että heidän voi olla pakko kehittää oma ydinase. Ukrainalla on siihen täysi kyvykkyys, ja he pystyvät tekemään sen nopeasti. Sitäkö me haluamme?
Ukraina oli vuonna 1994 maailman kolmanneksi suurin ydinasevaltio. Budapestin sopimuksessa Yhdysvallat, Britannia ja Venäjä lupasivat taata Ukrainan turvallisuuden, jos tämä suostuu luopumaan ydinasearsenaalistaan. Ukraina suostui.
Ensimmäisenä petti Venäjä. 20 vuotta sopimuksen jälkeen, vuonna 2014, se valtasi Ukrainalta Krimin niemimaan. Sen jälkeen Venäjä masinoi Ukrainan itäisimmillä alueilla Donetskissa ja Luhanskissa irtautumispyrkimykset Ukrainasta ja järjesteli alueille näennäiset itsehallintoelimet sekä asevoimat. Tilanne tulehtui, mutta taistelut pysyivät enimmäkseen paikallisina siihen saakka, kunnes Venäjä keksi ryhtyä eskaloimaan sitä.
Kevätkesästä 2021 alkaen se ryhtyi ryhmittämään asevoimiensa joukkoja Ukrainan rajoille mutta veti joukot pois. Loppusyksystä 2021 presidentti Vladimir Putin ryhtyi kiihdyttämään syytöksiään Natoa kohtaan ja väitti sen laajentuvan Ukrainaan. Putin vaati Venäjälle takeita siitä, että Nato pysyy pois sen rajojen läheltä, ja lopulta hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
Siitä on nyt kolme vuotta, ja europarlamentaarikko Pekka Toveri on palaamassa Pariisin kautta Helsinkiin. Charles De Gaullen lentokentällä turvatarkastus, pitkä puhelu toimittajan kanssa ja lasi valkoviiniä. Muutama sitaatti pitkien etäisyyksien pendelöinnistä ja hapan ja naseva kommentti Finnairin myöhästelyistä. Kotona Tuusulassa sitten ennen iltayhtätoista.
Mutta eihän tässä näin pitänyt käydä. Vielä maaliskuussa 2022 Toveri oli kenraalimajuri, joka oli juuri oppinut nauttimaan eläkeläisen vapauksista jäätyään edeltävän vuoden alussa reserviin pääesikunnan tiedustelupäällikön tehtävästä.
– Minulla oli mukava tutkijanprojekti siinä ja kirjoittelin rauhassa sotilasaiheisia artikkeleita kuten olen aina tykännyt tehdä, hän muistelee nyt.
Mutta sitten tuli sota. Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.
– MTV oli lukenut somesta jonkin twiittini ja pyysi lähetykseen. Se oli menoa.
Lähetyksen jälkeen puhelin alkoi soida yötä päivää. Toverista tuli heti yksi kysytyimmistä sodan julkisista asiantuntijoista. Juureva panssarikenraali Tuusulasta edusti terävine letkautuksineen jotain uutta. Sellaista, mitä Venäjän hyökkäyssodasta sydänjuuriaan myöten järkyttynyt Suomi tarvitsi.
Maaliskuussa 2023 Toveri oli valmistautumassa täyttä häkää huhtikuun eduskuntavaaleihin. Niistä tuli melkein 10 000 äänen vyöry.
Maaliskuussa 2024 ensimmäisen kauden kansanedustaja Toveri oli ehtinyt jo viiden valiokunnan jäseneksi ja eduskunnan Ukraina-ystävyysryhmän puheenjohtajaksi. Oli aika valmistautua europarlamenttivaaleihin. Niissä Toveri keräsi lähes kymmenkertaisen äänimäärän eduskuntavaaleihin verrattuna. Enemmän ääniä saivat vain Mika Aaltola ja Henna Virkkunen.
Nyt maaliskuussa 2025 Toveri on esikoiskirjailija. Ukrainan sodasta (Docendo) ilmestyi viime viikolla. Teos esittelee hakuteosmaisella yksityiskohtaisuudella viime vuosien tapahtumat strategisella, operatiivisella ja taktisella tasolla, summaa onnistumiset ja epäonnistumiset sekä esittelee oppeja niin Suomelle kuin maailmalle. Kenraalin tietotaidolla ja kokemuksella.
Kenraali ei vaikuta aivan tyytyväiseltä.
– Sanotaan, että hyvä on parhaan vihollinen. Mutta jossain vaiheessa on vain vedettävä viiva alle ja sanottava että tämä on nyt tässä. Olisin halunnut ehtiä perehtymään vielä enemmän johtopäätöksiin sodan vaikutuksista strategiselta taktiselle tasolle ja teknologiaan.
Kirja ja Ukraina
Sodan analysointi kovissa kansissa on kunnianhimoinen ja hankalakin tehtävä. Tilanne ei ole valmis, historian kirjoittavat kuulemma voittajat, eikä johtopäätöksien oikeellisuudesta ole kunnollista varmuutta ennen kuin sota todella on ohi. Valitettavan selvää on kuitenkin, ettei Ukrainakaan saa suorituksesta täyttä kymmentä pistettä – tai ainakaan papukaijamerkkiä.
Kun Venäjä aloitti täysmittaisen hyökkäyksen helmikuun lopussa 2022, ei Ukrainan asevoimat ollut aivan hereillä vastaamaan.
– Ukrainan asevoimat on ollut pitkään Neuvostoliiton rampauttama ja ennen hyökkäystäkin Venäjä on puuttunut siellä koko ajan kaikkeen. Se, miten nopeasti puolustus saatiin rakennettua, oli Venäjälle yllätys.
Mutta nopeampikin olisi voinut olla, tai ennakoida aikaisemmin. Ukraina ei esimerkiksi kovinkaan tehokkaasti korvannut aiempia asetarvike- ja kalustomenetyksiään ennen vuotta 2022, vaikka silloin ei ollut samanlainen kiire kuin sen jälkeen. Toisaalta: vaikka-sanan paikalle voisi vaihtaa sanan koska. Koska kiirettä ei tunnistettu. Alkuvaiheessa sotaa Venäjä sai myös vallattua alueita, koska Ukraina ei saanut rivejään suoraksi torjumaan Venäjää riittävän tehokkaasti. Syytä oli niin sotilaissa kuin poliitikoissakin. Eipä sillä, että Ukrainaa olisi tehtävässään Toverin mielestä tarpeeksi autettukaan.
Vika on kaikissa auttajissa, mutta näinä aikoina erityisesti Euroopassa.
– Kaikki olisi voitu välttää, jos vain vähän laitettu Putinia kuriin. Hänelle on annettu vääriä signaaleja. Persianlahden sodassa Yhdysvallat teki saman virheen. Ongelma on siinä, että länsimaiset demokratiat ovat pääsääntöisesti rauhantahtoisia. Venäjä taas ei ole.
Sama rauhantahtoisuus ja perimmäinen tarve välttää konfliktia on syy, miksi sodasta puhuminen aiheuttaa meillä näppylöitä. Toveri sai kesällä aikaan voimakkaita reaktioita sanomalla, että me olemme jo sodassa Venäjän kanssa. Myöhemmin, kun Eagle S -tankkeri rikkoi useita kaapeleita ja Nato toi Itämerelle Nothern Sentry -valvontaoperaation, toistivat sekä Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson että Tasavallan presidentti Alexander Stubb saman suuntaisesti: me elämme harmaata vaihetta. Se on tila jossa sotaa ei ole virallisesti julistettu, mutta valtioiden välit ja toiminta toisiaan kohtaan on epäystävällistä ja provosoivaa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Me ja Eurooppa
Jotkut tutkijat ovat puhuneet jopa yhteiskunnan militarisoitumisesta.
– Olisi kivaa, jos ihmiset lukisivat historiaa. Meidän nauttimamme vapaudet on hankittu pitkälti sodilla ja aseilla. Välillä tarvitaan kovia miehiä ja naisia, jotka laittavat itsensä likoon niiden vapauksien puolesta. Ei heitä tule syyllistää siitä.
Toveri vertaa tilannetta susikeskusteluun, jossa Helsingin tiivisti rakennetussa Ullanlinnassa asuva ihminen saattaa moittia maalla asuvien huolia ihmisten pihapiiriin tulevista susista. Ullanlinnan tai muun kantakaupunkialueen asukas ei joutunut omakohtaisesti kohtaamaan huolta siitä että susi veisi lapsen tai lemmikkikoiran pihasta.
– Ne, jotka eivät maksa henkilökohtaista hintaa haluavat asettaa rajoitteita niille, jotka ovat valmiit hinnan maksamaan. Lisäksi he vielä kieltäytyvät kuuntelemasta, kun hinnasta kertoo, ja ajattelevat ettei asia koske meitä, Toveri tuohtuu.
– No miksei muka koske? Venäjä kutsuu ukrainalaisia veljeskansaksi. Jos tuhoamissota kaikkine sotarikoksineen on se miten he kohtelevat veljiään niin miten he sitten suhtautuisivat meihin.
Toveri myöntää olevansa vuosikymmeniä palvelleena sotilaana ja upseerina vähän värittynyt kommentoimaan uhkaa. Mutta toisaalta: uhka ja siihen varautuminen on sotilaan työ.
– Minä tiedän sen uhan. Minä tiedän, mitä he ovat tehneet.
Toveri muistelee, miten hyökkäyksen alkuvaiheessa talvella 2022 toimittaja kysyi, onko vaarana että Ukrainassa tapahtuisi sotarikoksia. Vasta myöhemmin, keväällä 2022, tuli ilmi miten Venäjän sotilaat olivat kiduttaneet ja teloittaneet siviilejä Butšassa ja Irpinissä.
– Vastasin silloin toimittajalle, että no totta hitossa on. Venäjän asevoimissa on esiintynyt julmuutta jopa heidän omia varusmiehiään kohtaan, ja historiallisesti Venäläiset sotilaat ovat syyllistyneet vallatuilla alueilla julmuuksiin kautta vuosisatojen, joten totta kai sotarikoksia tapahtuu. Ei sota sen kummempaa päättelyä vaadi, ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Jos olisi, niin en minäkään tässä pärjäsi.
Murjaisut ja juureva huulenheitto ovat Satakunnassa syntyneen ja Helsingissä lapsuutensa viettäneen Toverin tavaramerkki. Samalla hän on aselajitaustaltaan panssarimies. Huumorissakin on jotain panssariväeltä tuttua hurttiutta. Toimiiko aselajin tunnuslause ”iske ja murra” myös europarlamentissa?
– Toinen tankkimiesten perinnelause on ”vauhdilla karmien puolelta sisään ja paareilla ulos”.
Se ei ehkä ainakaan aivan toimisi, Toveri myöntää. Mutta on panssariperinteissä myös parlamenttiin sopivaa. Nimitäin tiiminrakennus ja yhteistyö.
– Panssareidenkaan iskuvoima ei toimi ilman tiimiä ja yhteistyötä. Europarlamentissa viisitoista suomalaista meppiä ei yksinään riitä kääntämään isoa laivaa, mutta rakentamalla tiimiä esimerkiksi EPP-ryhmässämme meillä on enemmän voimaa.
Sitä tarvitaan, kun Eurooppa rimpuilee Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin toisen kauden alkutahtien aiheuttamassa puuskassa. Eurooppa on saanut murskakritiikkiä siitä, ettei pysty vastaamaan itse omasta puolustuksestaan. Osin kritiikki onkin Toverin mielestä aiheellista.
– Esimerkiksi Belgian puolustusbudjetti on vaivaiset 1,3 prosenttia. Saksalla on varastoissaan tykistön ampumatarvikkeita sen verran että ne riittävät noin kuudeksi päiväksi. Kyllä (Saksan asevoimien nimestä) Bundeswehristä voi kohta ottaa Wehrin eli voiman pois.
Samalla löytyy vastaus monia askarruttaneeseen kysymykseen. Miksi lähteä europarlamenttiin, kun ura kansanedustajana oli vasta käynnistynyt oikein lentävällä lähdöllä?
– Vuodessa eduskunnassa ehti huomata, että meillä ei ole mitään hätää. Kansallisen turvallisuuden kysymyksistä on poikkeuksellisen laaja yksimielisyys. Jostain sote-asioista saatoimme riidellä, mutta puolustusvaliokunnassa emme koskaan.
Eduskunnassa on Toverin mukaan edelleen kuusi entistä kapiaista eli ammattisotilasta ja joukossa jopa puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo ”Charles” Lindberg. Suomalaiset pärjäävät kyllä. Mutta europarlamentissa asetelma oli vielä toisen näköinen talvella 2024, kun kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri soitti uudelle kansanedustaja Toverille.
– Pääministeri kysyi, että oletko ajatellut europarlamenttiin pyrkimistä. Sanoin, että en. Petteri avasi hyvin, että painopiste tulee siirtymään ympäristöasioista turvallisuuteen. Nyt europarlamentissa on kolme kenraalia. Äärimmäisen mielenkiintoista tämä on nyt, kun Eurooppa elää kohtalonvuosiaan.
Elämä on mennyt taas remonttiin. Vähitellen rouva Siobhan Toveri ja perheen koira Brontekin muuttavat Brysseliin, autolla perhe vie tavaraa vähän kerrallaan ensin Finnlinesin laivaan ja vastarannalta Belgiaan. Mutta elämä – se jatkuu. Liian monella ukrainalaisella se on jäänyt kesken maksaessa hintaa vapauden puolesta.
