Joihinkin Ukrainan vaarallisimmista taisteluista eivät osallistu sotilaat, vaan poliisit, kertoo The Washington Post reportaasissaan Itä-Ukrainasta.
Siinä missä ukrainalaispoliisilla oli aiempina vuosina maine tehottomana ja korruptoituneena, on Venäjän aloittama hyökkäyssota tuonut sille uuden ja odottamattomankin roolin, jossa partioautoista on siirrytty juoksuhautoihin.
Poliisi on osallistunut useisiin tärkeisiin operaatioihin itärintamalla, kuten Bahmutin Klishchiivkan kylän vapauttamiseen. Poliisin joukot ovat hyökänneet venäläisjoukkojen asemiin kranaattien ja aseiden kanssa.
WP:n mukaan kansalliseen poliisiin on aiemmin tänä vuonna perustettu erityinen hyökkäysprikaati Liut (Raivo).
Maastopuvuissaan ja rynnäkkökivääreineen Liutin jäsenet näyttävät sotilailta ja heidän tehtävänsä ovat myös pitkälti samankaltaisia. Prikaatissa hyödynnetään poliisien aiempaa koulutusta ja taitoja ja se myös paikkaa tilanteissa, joissa asevoimilta puuttuu taisteluvalmista henkilöstöä.
Prikaatin komentaja Oleksandr Netrebko kuvailee, että strategisesti tärkeän Klishchiivkan kylän vapauttaminen on ollut työläs punnerrus, joka eteni vain metri kerrallaan talojen raunioiden keskellä. Kesästä lähtien Liut-prikaatin poliisit ovat hankkineet lennokkien avulla tietoa venäläisten asemista ja tehneet pienissä ryhmissä yllätysiskuja, tavoitteenaan hajottaa vihollisen joukkoja vaikka vähän kerrallaan.
– Prikaati osoitti arvonsa jo ensimmäisellä tehtävällään, sanoo Nebrenko, jonka mukaan prikaati iski armeijan kuljetusautoon kahdella kranaatilla, jossa kuoli 12 venäläistä.
Nebrenko, entinen sotilas itse, palaa kertomuksessaan tilanteeseen, jossa poliiseja tarvittiin yhtäkkiä osallistumaan sotaan.
– Meistä tuli armeija päivässä, hän kuvailee hetkeä, jolloin Venäjä vyöryi rajan yli, ja jokaisen aseen omistavan ukrainalaisen odotettiin taistelevan.
Piiritetyssä Irpinissä Nebrenko opetti poliiseista kootulle ryhmälle sotataidon alkeita toivoen, että miehittäjä ei koskaan pääsisi Kiovaan saakka. Nebrenkon mukaan valtaosalla poliiseista ei ollut aiempia kokemuksia pommituksista. Osa lähti tehtäville pankeista lainatuilla panssaroiduilla kuljetusautoilla. Ympäri maata poliisin työ laajeni nopeasti täysin uudenlaiseksi.
Luhanskin partiopoliisin päällikkö Viktor Levchenko, 35, luonnehtii ennen sotaa ”auttaneensa mummoja kadun yli ja pelastaneensa kissoja puista”.
– Tällä hetkellä kaikki kynnelle kykenevät tarvitaan taisteluihin, sanoo kaksi kertaa Lysychanskin miehitetyssä kaupungissa haavoittunut Levchenko.
Päälliköt myöntävät, että poliisin käyttäminen sotilaiden tehtäviin on vain laastari isompaan haavaan – pakollista, mutta ei ideaalia.
– Toivon, että ajan myötä tällaiselle prikaatille ei ole tarvetta, sanoo kansallisen poliisin poliisipäällikkö Ivan Vyhivskyi.
Mutta tällä hetkellä toiminta on Vyhivskyin mukaan järkevää, sillä monet poliisit ovat aiemmin olleet armeijassa ja tuhansilla on vähintään peruskoulutus aseiden käyttöön, vaikka heidän päätyönsä aiemmin olisikin ollut liikennevalvonta tai humalaisten riitojen taltuttaminen.
– Monelle asukkaalle etulinjan kylissä poliisit ovat ainoa valtion viranomainen.
Ne, jotka eivät ole etulinjassa, tekevät muita töitä, kuten evakuoivat siviilejä, puhdistavat alueita miinoista, hoitavat valvontapisteitä, dokumentoivat sotarikoksia sekä ottavat kiinni venäläisten hyväksi vakoilevia. Poliisihelikopterit kuljettavat haavoittuneita sotilaita hoitoon. Yhdysvaltojen SWAT-tiimiä muistuttava Ukrainan poliisin erityisryhmä KORD vuorottelee etulinjassa ja liikkuvissa ilmapuolustusyksiköissä.
Nebrenkon mukaan kun uuteen Liut-prikaatiin rekrytoitiin aiemmin tänä vuonna väkeä, tuhansia poliiseja lähetti hakemuksen. Paljon hakemuksia tuli myös siviileiltä. Poliisien saama palkka vastaa noin 820 dollaria kuussa, ja Liutin jäsenille se maksetaan korotettuna. Työn jatkuvuus on myös taattu, kun muut työt voivat sodan keskellä olla epävarmoja.
Nebrenko kertoo suunnitelleensa prikaatille koulutusohjelman, joka yhdistelee yksilöharjoittelua ja ryhmässä toimimista.
Aljona, 25, kutsumanimeltään Panthera, oli ehtinyt olla poliisina Vinnytsjassa Länsi-Ukrainassa useamman vuoden ennen Venäjän hyökkäystä. Noin vuoden ajan hän jatkoi vielä tavanomaisissa tehtävissä, mutta on nyt liittynyt Liut-prikaatiin ja hyökkää sotilaiden rinnalla miehittäjän asemiin Itä-Ukrainassa.
Hän kertoo osanneensa toki käyttää asetta aiemminkin, mutta:
– Poliisivoimissa ei opetettu, miten toimitaan juoksuhaudoissa tai tyhjennetään vihollisen tukikohtia.
Alkusyksystä Aljonan kanssa koulutukseen osallistui myös ex-baarimikko Timur, 21, joka sanoo päättäneensä taistella venäläisiä vastaan ja liittyneensä poliisiin, koska vanhemmat eivät halunneet ainoan lapsensa menevän armeijaan.
– Tämä ei ole ollut heille helppoa, hän myöntää.
Timur oli syksyllä matkalla Klishchiivkaan poistamaan viimeiset venäläiset kylästä, mutta tehtävä peruttiin. Pari päivää myöhemmin Ukraina kertoi vapauttaneensa kylän – kyseessä oli uuden prikaatin ensimmäinen merkittävä onnistuminen.
