Jotkut sotilasasiantuntijat ovat esittäneet, että Suomessa pitäisi olla virallinen ohjelma ja resurssit Ukrainasta palanneiden vapaaehtoisten auttamiseen.

– Tämä tuo toivoa. Mutta myös masentavaa epäuskoa, koska se on niin hankala prosessi, sanoo ammattisotilas Aleksi Lysander Verkkouutisille.

Hän on entinen muukalaislegioonalainen, joka on taistellut aiemmin Ukrainan rintamalla laajaa hyökkäyssotaa käyvää Venäjää vastaan. Suomessa Lysander on tullut kesän aikana tunnetuksi Tuomas Kyrön elämäkertakirjasta Aleksi Suomesta (WSOY).

Lysander osallistui tiistaina Porin SuomiAreenassa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, joka käsitteli Ukrainasta palanneiden suomalaisten vapaaehtoisten vointia ja traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD).

Hänen mukaansa vapaaehtoistaistelijoille pitäisi saada konkreettista apua. Yksi iso ongelma on se, että vapaaehtoistaistelijoilla ei ole veteraanistatusta. Valtiolta hoito- ja kuntoutustukea ei siis tule.

– Lähtökohta on se, että apua ei saa. Minä tiedän tämän, koska olen kokeillut ja yritän joka ikinen päivä, itsekin traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä Lysander kertoo.

Hänen mielestään asiaa pitäisi viedä eteenpäin siten, että korkea-arvoiset poliitikot aktivoituisivat ja laittaisivat poliittisen arvovaltansa peliin.

– Esimerkiksi seuraava presidentti voisi panna itsensä likoon, jotta tukiohjelmat ja resurssit saadaan kasaan.

– Mutta se vaatii sen, että joku hyppää kranaatin päälle. Seuraavan presidentinvaalin voittaja voisi luvata, että asiaa viedään eteenpäin. Koska se olisi sitten hänen vastuullaan. Jonkun on pakko laittaa nimensä tämän alle.

Turhautumisen ymmärtää.

 Verkkouutisten jututtamat alan asiantuntijat ovat ihmetelleet jo pitkään päättäjien ja viranomaisten toimettomuutta Ukrainan vapaaehtoisten auttamisen kanssa. Kyse on pienestä joukosta ja matalista kustannuksista etenkin Suomen valtion Ukrainalle antamaan aseapuun verrattuna. Vaikka asiasta onkin toisinaan puhuttu, ei yksikään johtava poliitikko ole ottanut asiaa toden teolla ajaakseen.

Ex-sotilas kertoo hakeneensa apua terveydenhuollon palveluista, mutta ongelmana on se, että asiantuntijoilla ei välttämättä ole tarpeellista kokemusta ja ymmärrystä vapaaehtoistaistelijoiden ja sotaveteraanien hoitamisesta.

Se ei hänen mukaansa tietenkään ole kenenkään syy, koska tämänkaltaista tilannetta ei ole aikaisemmin ollut näin laajassa mittakaavassa.

Aleksi Lysander valottaa tilannetta esimerkillä. Apua hakenut mies sai kyllä kertoa tarinansa. Sitä ei kuitenkaan uskottu. Lopputuloksena oli päätyminen lepositeisiin.

– Minut diagnosoitiin psykoottiseksi. He katsoivat, että tämä mies on hullu ja minut laitettiin suljetulle osastolle. Eräs lääkäri tuli paikalle johonkin muuhun sairauteen liittyvän kysymyspatterin kanssa ja raksi ruudut lomakkeessa.

Lysanderin mukaan terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole varsinaista protokollaa hänen kaltaistensa sotaveteraanien hoitamiseksi.

– Tämä ei ole yksittäisen henkilön vika, vaan kyse on yleisestä tietämättömyydestä. Moni näistä ammattilaisista ei ole koskaan tavannut sotaveteraania.