Viime päivinä on käyty laajaa julkista keskustelua ulkomailta rekrytoitujen sote-ammattilaisten kielitaidosta. Yle kertoi tarkastuksesta hoivakotiin, jossa paikalla oleva henkilöstö ei osannut suomea juuri hei-sanaa enempää.
Hyvinvointiala Hali ry sanoo pitävänsä keskustelua tärkeänä, sillä hoitajapula tulee pahentumaan, ja kansainvälisiä osaajia tarvitaan aiempaa enemmän.
Epäilyt yritysten haluttomuudesta panostaa henkilöstönsä kielitaitoon ovat työnantajajärjestön mukaan kuitenkin aiheettomia: oppimista tuetaan yrityksissä järjestelmällisesti.
Suomessa on pulaa koulutetuista sote-ammattilaisista. Seuraavan kymmenen vuoden aikana tilanne vaikeutuu entisestään, kun esimerkiksi hoitajia eläköityy ennätysmäärä ja samalla suurten ikäluokkien hoivan tarve kasvaa.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan Suomessa tarvitaan 2030-luvun puoliväliin mennessä noin 200 000 uutta työntekijää sosiaali- ja terveysalalle.
Koko yhteiskuntaa haastavan ongelman ratkomiseen on hyödynnettävä kaikki keinot, joista yksi on kansainvälinen rekrytointi. Hyvinvointiala HALI ry:n hoivapalveluista ja osaamisesta vastaava johtaja Arja Laitinen sanoo tiedotteessa, että EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta rekrytoitavat ammattilaiset opiskelevat kieltä sekä lähtömaassaan että Suomessa.
– Työntekijät saavat lähtömaassaan koulutuksen, jossa he perehtyvät muun muassa suomen kieleen, ja suorittavat tyypillisesti myös kielitasotestin, joka pitää läpäistä hyväksytysti. On kuitenkin selvää, että oppiminen jatkuu Suomessa niin töissä kuin vapaalla.
Kun yritys panostaa kansainväliseen rekrytointiin, sen tavoitteena on saada osaavia ja sitoutuneita työntekijöitä, jotka haluavat jäädä Suomeen töihin.
EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevat työntekijät aloittavat Suomessa hoiva-avustajina, vaikka heillä olisi lähtömaassaan suoritettu sairaanhoitajan tutkinto taustalla. Pätevöityminen esimerkiksi lähihoitajan työhön tapahtuu tyypillisesti oppisopimusopintoina.
– On paitsi työnantajien vastuulla myös ehdottomasti heidän etunsa, että ulkomailta tulleet työntekijät omaksuvat kielen ja pärjäävät sillä työarjessaan. Olisi hölmöläisten hommaa käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa kansainväliseen rekrytointiin ja heittää hanskat tiskiin, kun uudet työntekijät saapuvat Suomeen. Usein työnantajat tarjoavatkin erilaisia työvälineitä ja mahdollisuuksia kielen oppimiseen, Laitinen jatkaa.
Kielen oppimiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten henkilön oma motivaatio ja kokemus vieraiden kielten opiskelemisesta.
– Ihmiset oppivat eri tavoin ja omassa tahdissaan. Yleiskielen lisäksi ulkomaiset osaajat törmäävät murteisiin ja ammattisanastoon, joten omaksuttavaa on paljon. On tärkeää, että jokainen saa kokea olevansa tervetullut työpaikalle ja paikallisyhteisöön, vaikka kielen opiskeleminen olisi vielä alkutaipaleella.
– Me emme pärjää ilman ulkomaisia osaajia tulevaisuudessa, vaan päinvastoin kilpailemme heistä muiden ikääntyvien maiden kanssa. Toivoisin, että keskustelussa ei unohdettaisi tätä, Laitinen sanoo.
