UM:n virkamiesten edunvalvoja: Haavisto-tapaus vaarassa johtaa mielivaltaan

Virkailijayhdistyksen puheenjohtaja on huolissaan eri mieltä olevien virkamiesten kohtelusta jatkossa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistys UHVY ry on juhlinut tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toiminta al-Holin leirillä Syyriassa olevien suomalaisten kotiuttamiseksi ja yritys siirtää konsulipäällikkö Pasi Tuominen toisiin tehtäviin ovat UHVY:n puheenjohtajan, lähetystöneuvos Juha Parikan mukaan jättäneet juhlintaan ikävän sivumaun.

Perustuslakivaliokunta linjasi keskiviikkona, että Haavisto on rikkonut virkavelvollisuuttaan, mutta perustuslaissa säädetty ministerivastuuasian korotettu syytekynnys ei ylity. Tapauksen käsittely jatkuu eduskunnan täysistunnossa tiistaina.

Perustuslakivaliokunnan mietintö nosti Parikan mielestä esiin ministerien toimivaltaan liittyvän harmaan alueen.

– Valiokunta katsoi, että Haaviston toiminta oli lainvastaista ja että hänen menettelynsä moitittavuutta ei voida pitää vähäisenä. Syytettä häntä vastaan ei silti voida nostaa. Mihin tämä johtaa – aletaanko eri mieltä olevia virkamiehiä nyt jahdata laajemminkin, Juha Parikka kysyy.

Hän pitää virkamiesten oikeusturvan kannalta erittäin ongelmallisena, jos ministeri voi siirrellä virkamiehiä tehtävästä toiseen tietäen, että oikeudellisten seuraamusten uhkaa ei ole.

– Kun suomalaista järjestelmää tarkastellaan historian valossa, korkeatasoinen ja riippumaton virkamieskunta on ollut sen keskeisiä vahvuuksia ja taannut maailman huippuluokkaa olevan hallinnon. Haavisto-tapaus koettelee ståhlbergiläisen, riippumattomaan ja virkavastuulla toimivaan virkamieskuntaan perustuneen mallimme kestävyyttä. Hyvä hallinto ei voi perustua mielivaltaan, hän toteaa.

Siirtymisvelvollisuutta ei saa käyttää väärin

Vaikka tulkinnat ulkoministeriön virkamiesten siirtymisvelvollisuudesta ovat ollut julkisessa keskustelussa sivujuonne, virkamieskunnan näkökulmasta se on Parikan mukaan yksi keskeisimmistä Haaviston toimintaan liittyvistä huolenaiheista.

– Milloinkaan aiemmin ei ole ollut puhettakaan, että ulkoasiainhallintolaissa säädetty siirtymisvelvollisuus tarkoittaisi muuta kuin siirtymistä ministeriön ja ulkomaanedustustojen välillä. Nyt tätä velvollisuutta pyrittiin tosiasiallisesti käyttämään konsulipäällikkö Tuomisen rankaisemiseen. Valtioneuvostohan oli juuri pari kuukautta aikaisemmin nimittänyt Tuomisen uudelle kaudelle, Parikka sanoo.

– Ministeriön virkamieskunta ei voi tietenkään hyväksyä sitä, että siirtymävelvollisuus on rankaisukeino, kuten nyt, tai tehtävämääräysten peruste ylipäätään, hän toteaa.

Jos tulkinta siirtymisvelvollisuudesta muuttuisi sellaiseksi, että virkamiehiä voidaan siirrellä ministeriössä mielivaltaisesti tehtävästä toiseen, se myös tarkoittaisi Parikan mukaan ulkoasiainhallinnon virkamieskunnan saattamista täysin eriarvoiseen asemaan valtioneuvoston muun virkamieskunnan kanssa.

– UHVY ei ole koskaan kiistänyt siirtymisvelvollisuuden merkitystä sinänsä. Ymmärrämme oikein hyvin, että se on ulkomaanedustuksen rotaatiojärjestelmän olennainen elementti, hän painottaa.

Yhteentörmäyksiä on riittänyt

Haavisto-tapaus on ollut erittäin poikkeuksellinen. UHVY:n juhlavuoden merkeissä julkaistu, dosentti Marko Paavilaisen kirjoittama yhdistyksen historia muistuttaa kuitenkin Parikan mukaan siitä, että virkailijayhdistyksen ja ministeriön johdon suhde on aina ollut kuohahteleva.

– Erilaisia konfliktitilanteita on ollut kautta vuosikymmenten. Historiateoksen nimi Yhteistyötä ja yhteentörmäyksiä kiteyttää hyvin sen, miten yhdistys on virkamieskunnan etuja ajanut, hän sanoo.

– Toisinaan se on voinut tapahtua hyvässä yhteistyössä ministeriön johdon kanssa, mutta välillä kireitäkään tunnelmia ei ole voitu välttää – eihän edunvalvoja voi olla sylikoira. Eteenpäin on aina kuitenkin päästy.

UHVY on Parikan mukaan kerta toisensa jälkeen saanut aikaan sen, että ministeriön isot uudistukset ovat lähteneet liikkeelle.

– Ilman virkailijayhdistystä ulkoasiainhallintomme ei olisi voinut kehittyä niin korkeatasoiseksi kuin se nyt on. Tarve uudistuksille on edelleen olemassa – UM ei ole valmis talo, hän toteaa.

Haavisto-tapaukseen hän ei haluaisi joutua julkisuudessa enää palaamaan.

– Mehän emme toivo mitään muuta kuin sitä, että tilannetta, jollaiseen konsulipäällikkö Tuominen joutui, ei koskaan enää syntyisi ja että ministerit ymmärtäisivät asemansa ja valtansa rajat.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)