Amerikkalaisen vasemmiston johtavissa puheenvuoroissa viitataan Venezuelan kaltaisten sosialististen diktatuurien sijaan usein Skandinavian maihin talouden paratiiseina. Näin toteaa sijoittaja-kirjailija Ruchir Sharma New York Timesissa kirjoituksessaan.
– Ne ovat yhtä varakkaita ja demokraattisia kuin Yhdysvallat, mutta varallisuus jaetaan niissä oikeudenmukaisemmin ja niissä on edullinen terveydenhuolto ja kaikille ilmaiset korkeakoulut, hän kuvailee vasemmiston puheenvuoroja.
Sharma viittaa esimerkiksi demokraattien presidenttiehdokkaaksi jälleen pyrkivän senaattori Bernie Sandersin linjauksiin.
– On kuitenkin maa, joka on huomattavasti rikkaampi ja aivan yhtä oikeudenmukainen kuin mikään Skandinavian Ruotsin, Tanskan ja Norjan kolmikosta. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä, Ruchir Sharma sanoo.
– Tämä vähemmän sosialistinen mutta menestyneempi utopia on Sveitsi.
Kirjoituksessa listataan Sveitsin saavutuksia. Maan 630 miljardin euron talous on maailman 20 suurimman joukossa ja peittoaa kaikki Skandinavian taloudet.
– Se tarjoaa yhtä kattavat sosiaalietuudet kuin Skandinaviassa, mutta keveämmällä verotuksella, pienemmällä hallinnolla ja avoimemmalla ja vakaammalla taloudella. Tasainen kasvu teki siitä hiljattain Luxemburgin jälkeen maailman toiseksi rikkaimman kansakunnan 75[nbsp]000 euron keskimääräisillä vuosituloilla – eli 18[nbsp]000 euroa yli Skandinavian keskiarvon. Raha ei ole menestyksen lopullinen mittari, mutta kyselyissä tämä maa on myös eräs maailman kymmenestä onnellisimmasta.
Suomi on niin kansalaisten vauraudessa kuin tuloissakin merkittävästi jäljessä Tanskaa, Norjaa ja myös Ruotsia. Amerikkalaiskeskusteluissa länsinaapuriemme tapaan vilahtelevan Suomen mukaan ottaminen jyrkentäisi vertailua entisestään.
Ruchir Sharman mukaan Sveitsi on kasvattanut eroaan Skandinaviaan ja kuronut samalla kiinni eroa tasa-arvossa.
– Varallisuutta ja tuloja jaetaan väestön kesken liki yhtä tasa-arvoisesti kuin Skandinaviassa ja keskiluokka omistaa noin 70 prosenttia maan vauraudesta.
Suureksi eroksi kuvataan sitä, että tavallisella sveitsiläisperheellä on noin 540[nbsp]000 euron nettovarallisuus. Se on kaksi kertaa suurempi kuin keskimääräisellä pohjoismaisella kotitaloudella.
”Kapitalistinen ytimiä myöten”
Kirjoituksen mukaan Sveitsin mainetta hämäränä veroparatiisina liioitellaan ja maa on aina ollut enemmän kuin pankkinsa.
– Kapitalistinen ytimiään myöten – Sveitsi verottaa yksilöitä, kuluttajia ja yhtiöitä keveämmin kuin Skandinavian maat. Vuonna 2018 sen ylin tuloveroluokka oli 36 prosentilla läntisen Euroopan matalin, reilusti alle Skandinavian 52 prosentin keskiarvon. Julkiset menot kattavat kolmanneksen bruttokansantuotteesta siinä missä Skandinaviassa ne kattavat puolet. Sveitsi on avoimempi kaupalle ja sen osuus globaalista viennistä on noin kaksinkertainen verrattuna mihinkään Skandinavian talouksista, Ruchir Sharma sanoo.
Hänen mukaansa avoimet rajat ja virtaviivainen hallinto ovat tehneet Sveitsistä epätodennäköisen hautomon kansainvälisesti kilpailukykyisille yrityksille. M:I.T:n vertailussa maat pannaan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten monimutkaisia tuotteita ne vievät ulkomaille. Sveitsi oli tässä maailman kakkonen. Edelle ylsi vain Japani. Skandinavian maiden keskimääräinen sijoitus oli 15.
Sveitsin todetaan olevan maailman kärkeä lähes kaikilla muilla aloilla paitsi öljysektorilla. Tässä on Ruchir Sharman mukaan onnistuttu keskittymällä kapeisiin erityisosaamisalueisiin.
– Maa on koti kolmelletoista Euroopan sadasta huippuyrityksestä. Se on kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla kolmella Skandinavian maalla yhteensä, Sharma muistuttaa.
Yksityinen sektori on myös Sveitsissä Skandinaviaa vahvempi työllistäjä. Vain joka seitsemäs sveitsiläinen työssäkäyvä on julkisen sektorin palveluksessa. Skandinaviassa luku on kaksinkertainen.
Sharman mukaan yksikään paratiisi ei kuitenkaan ole täydellinen. Sveitsi on yrittänyt hillitä frangin arvonnousua vetämällä korkotason ennätyksellisen alas. Se on kasvattanut yritysten ja kotitalouksien velkaantumista.
Ei kriisejä
Ruchir Sharma huomauttaa, että maailmalla ollaan valmiita maksamaan ylimääräistä sveitsiläisistä tuotteista. Tämä on estänyt pääomien pakoa ja pitänyt talouden vakaana.
– Sveitsiä ei ole kohdannut kotimainen talouskriisi sitten 1970-luvun. Skandinavian maat saivat tuta kriisejä 1990-luvulla ja kärsivät Sveitsiä kovemmat taantumat vuoden 2008 globaalien kriisien jälkeen.
Ruchir Sharma kiittelee myös Sveitsin avoimuutta. Vaikka maan maahanmuuttopolitiikka onkin hänen mukaansa ”valikoivaa” ja keskittyy työperäisyyteen, on Sveitsi ottanut 1950-luvulta lähtien suhteessa vastaan enemmän maahanmuuttajia kuin yksikään Skandinavian maa.
– Se on tällä menolla ottamassa vastaan yli 250[nbsp]000 maahanmuuttajaa vuosina 2015-2020, kasvattaen väestöään kolmella prosentilla. Tämä maahanmuuttovauhti on liki kaksi kertaa suurempi kuin Skandinavian keskiarvo ja yksi kehittyneiden maiden suurimmista. Maahanmuuttajat myös työllistyvät Sveitsissä huomattavasti todennäköisemmin – osaksi, koska heidän on hankittava työ ennen saapumistaan.
Ruchir Sharma soimaa ”skandinaavisen sosialismin ihailijoita” siitä, että he sivuuttavat Ruotsin kaltaisissa maissa tapahtuneen ”mielenmuutoksen”. Siellä julkisen sektorin suuret menot johtivat hänen mukaansa 1990-luvun talouskriiseihin.
– Ruotsi vastasi leikkaamalla ylintä tuloveroa liki 90 prosentista niinkin alas kuin 50 prosenttiin. Julkiset menot putosivat liki 70 prosentista bruttokansantuotteesta 50 prosenttiin. Kasvu elpyi ja Skandinavian suurin talous alkoi näyttää enemmän Sveitsiltä, virtaviivaistaen hallintoa ja antaen yrityksille lisää tilaa kasvaa.
Sveitsin menestys opettaa Ruchir Sharman mukaan, että poliitikkojen ei todellisuudessa tarvitse valita yksityissektorin ja hyvinvointivaltion välillä.
– Pragmaattisella valtiolla voi olla yritysmyönteinen ympäristö yhdessä sosiaalisen tasa-arvon kanssa, jos se onnistuu löytämään tasapainon.
