Venäjä pyrkii haastamaan Suomea ja muita Nato-maita kaikin mahdollisin keinoin jatkossakin, arvioi Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen doktriiniosaston apulaisosastopäällikkö, everstiluutnantti Janne Tähtinen Ilta-Sanomille.
Tähtisen mukaan nykytilasta on muodostunut ”uusi normaali”. Valloillaan on strateginen kilpailu, jossa valtiot ja muut toimijat yrittävät vaikuttamaan toisiinsa kaikin mahdollisin keinoin.
– Mukaan lukien sotilaalliset keinot, pysytellen kuitenkin avoimen aseellisen konfliktin kynnyksen alapuolella, Tähtinen huomauttaa.
Vaikuttamiskeinot ovat monet. Niihin sisältyy Tähtisen mukaan muun muassa välineellistettyä maahanmuuttoa, kaasuputkien ja merikaapelien vaurioittamista, lennokkien käyttöä, kybervaikuttamista sekä satelliittinavigointiin kohdistuvaa häirintää.
Aina ei ole täysin selvää kuka toiminnan taustalla on. Siihen täytyy kuitenkin Tähtisen mukaan reagoida.
– Ilmiö on kuitenkin olemassa ja siihen pitää vastata, oli sen perimmäinen tarkoitus mikä tahansa. Tähän joudumme tottumaan, Tähtinen tiivistää.
Tähtisen väitöskirjassa ”Sotilaallinen paha päivä – Venäjän 2000-luvun sotatoimien vaikutukset suomalaiseen sodan ja taistelun kuvaan sekä Suomen sotilaalliseen puolustukseen” painotetaan sodan laaja-alaisuutta. Sota voi olla mitä tahansa rajoitetuista operaatioista aina laajamittaiseen sodankäyntiin. Kaikkiin näihin mahdollisuuksiin olisi varauduttava.
Viime aikoina julkisuudessa on ollut lukuisia fiktiivisiä kuvauksia mahdollisesta Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhasta. Tähtisen mukaan näille yhteistä on se, että ne kuvastavat Krimin valtauksen kaltaista nopean, yllätyksellisen ja rajoitetun operaation uhkatilannetta.
Ukrainassa on kuitenkin nähty laajempaa ja pitkäkestoisempaa kulutussodankäyntiä, joka on vaikuttanut koko yhteiskuntaan. Tällainen laaja sodankäynti edellyttää ulkopuolista tukea niin hyökkääjältä kuin puolustajaltakin.
Tähtisen mukaan Suomessa varautuminen on onneksi hyvällä tasolla. Liian itsevarma ei kuitenkaan kannata olla.
– Varautuminen sotaan ja sen ennaltaehkäisykyvyn ylläpitäminen ei voi koskaan olla riittävällä tasolla, vaan sotilaallisen puolustuksen ylläpito ja kehittäminen edellyttää jatkuvaa työtä ja myös resursointia, Tähtinen sanoo.
Suomen olisikin puolustusta kehittäessä painotettava muun muassa sitä, että Venäjän operaatiot vaikuttavat edelleen koostuvan massamaisesta jalkaväen ja tykistön käytöstä. Panssarit eivät ole myöskään kadonneet minnekään, mutta droonien käyttö on yleistynyt.
Myös ilmapuolustuksen merkitys korostuu, sillä Ukrainassa Venäjä on käyttänyt tehokkaasti hyväkseen liitopommeja.
Suomen Nato-jäsenyys voi taas vaikuttaa siihen, että Suomi voi olla osana konfliktissa, vaikka painopiste kohdistuisikin johonkin toiseen liittokunnan maahan. Tämän vaikutus Suomen sotilaalliselle puolustukselle ei kuitenkaan ole suuri.
– Joukkojen ja suorituskykyjen käyttö Suomen alueen ulkopuolella lienee erittäin epätodennäköistä, mikäli potentiaaliset uhkatilanteet edellyttävät Suomen sotilaallisen puolustuksen aktiivista toimintaa Suomen alueella, Tähtinen tiivistää.
